Tutkimus http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132908/all Thu, 11 Oct 2018 08:50:19 +0300 fi Osaamiseen ja tutkimukseen tulee panostaa! http://kalhoriveronica84.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262355-osaamiseen-ja-tutkimukseen-tulee-panostaa <p>Toimiessamme globaalissa maailmassa, jossa ympäristömme muuttuu jatkuvasti, voidaan jopa sanoa, että muutokset ovat niin nopeita, että maailma voi näyttää melko erilaiselta yli yhden yön. Voidaksemme hallita näitä muutoksia, on äärimmäisen tärkeätä, että olemme innovatiivisia ja osaamme reagoida ympäristön muutoksiin. Keskeistä on, että annamme asiantuntijoiden käyttää heidän osaamistaan ja tietotaitoaan.</p><p>Ympäristömme tulee olla luova. Meidän tulee hyödyntää uutta tietoa ja soveltaa sitä tuotantoomme. Tutkimuksen, tieteen ja talouden kytkeminen ovat keskeisiä tekijöitä, mikäli haluamme lisätä kilpailukykyämme. Toimimme globaalissa kilpailussa, jossa vain parhaat menestyvät. Innovaatiot lisäävät tuotantoa ja tulojen kautta hyvinvointia. Vaikutukset näkyvät myös paikallisella tasolla. Olemme menestyneet useilla eri aloilla, mutta voimme laajentaa tutkimuskenttäämme, mikäli tutkimusrahoitukseen osoitettuja rahoja voidaan lisätä.</p><p>Koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvat leikkaukset haittaavat Suomen tulevaisuutta. Leikkauksilla on iso ja pitkäaikainen vaikutus yhteiskuntaamme. Monet asiantuntijat ovat nostaneet tämän esiin useaan otteeseen.</p><p>En halua nyt keskittyä massiivisiin leikkauksiin, jotka kohdistuvat koulutukseen kokonaisuutena, jota monet ovat jo huutaneet. Haluan korostaa leikkausten merkitystä tutkimukselle.</p><p>Kuinka menestyksekäs yhteiskunta on, ei ole mitattavissa siinä, kuinka pieni osa väestöstä onnistuu elämässään tai miten paljon he omistavat. Vaan yhteiskunnan menestys heijastuu siihen, kuinka innovatiivisia ja luovia sen jäsenten annetaan olla.</p><p>Tutkimukseen kohdistuvat leikkaukset haittaavat yhteiskuntaamme monin eri tavoin. Ne aiheuttavat yhteiskunnalle uusia tarpeettomia kustannuksia. Ongelma on se, että korkeasti koulutetut ihmiset, jotka haluavat keskittyä tutkimukseen eivät voi tehdä sitä. Heidän on pakko muuttaa urapolkuaan, koska muutoin he jäisivät ilman toimeentuloa, arvokkaalle ja ansiokkaalle tutkimustyölle ei löydy rahoitusta. Emme käytä hyväksemme osaamistamme ja kykyjämme.</p><p>Hallitus on kohdistanut leikkauksia tutkimukseen, jotta se pystyy säästämään ja luomaan uusia mahdollisuuksia. Halutaan vähentää työttömyyttä. Kysyn nyt, kuinka voidaan lisätä työllisyysastetta, kun romutetaan työpaikkoja? Miten Suomen talous voi kukoistaa, jos hallitus lamauttaa kykymme ja innovaatiotoimintamme? Tätä on syytä miettiä. Suomen tulee investoida tutkimukseen ja innovaatioihin!</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/veronicakalhori1/" title="https://www.facebook.com/veronicakalhori1/">https://www.facebook.com/veronicakalhori1/</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toimiessamme globaalissa maailmassa, jossa ympäristömme muuttuu jatkuvasti, voidaan jopa sanoa, että muutokset ovat niin nopeita, että maailma voi näyttää melko erilaiselta yli yhden yön. Voidaksemme hallita näitä muutoksia, on äärimmäisen tärkeätä, että olemme innovatiivisia ja osaamme reagoida ympäristön muutoksiin. Keskeistä on, että annamme asiantuntijoiden käyttää heidän osaamistaan ja tietotaitoaan.

Ympäristömme tulee olla luova. Meidän tulee hyödyntää uutta tietoa ja soveltaa sitä tuotantoomme. Tutkimuksen, tieteen ja talouden kytkeminen ovat keskeisiä tekijöitä, mikäli haluamme lisätä kilpailukykyämme. Toimimme globaalissa kilpailussa, jossa vain parhaat menestyvät. Innovaatiot lisäävät tuotantoa ja tulojen kautta hyvinvointia. Vaikutukset näkyvät myös paikallisella tasolla. Olemme menestyneet useilla eri aloilla, mutta voimme laajentaa tutkimuskenttäämme, mikäli tutkimusrahoitukseen osoitettuja rahoja voidaan lisätä.

Koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvat leikkaukset haittaavat Suomen tulevaisuutta. Leikkauksilla on iso ja pitkäaikainen vaikutus yhteiskuntaamme. Monet asiantuntijat ovat nostaneet tämän esiin useaan otteeseen.

En halua nyt keskittyä massiivisiin leikkauksiin, jotka kohdistuvat koulutukseen kokonaisuutena, jota monet ovat jo huutaneet. Haluan korostaa leikkausten merkitystä tutkimukselle.

Kuinka menestyksekäs yhteiskunta on, ei ole mitattavissa siinä, kuinka pieni osa väestöstä onnistuu elämässään tai miten paljon he omistavat. Vaan yhteiskunnan menestys heijastuu siihen, kuinka innovatiivisia ja luovia sen jäsenten annetaan olla.

Tutkimukseen kohdistuvat leikkaukset haittaavat yhteiskuntaamme monin eri tavoin. Ne aiheuttavat yhteiskunnalle uusia tarpeettomia kustannuksia. Ongelma on se, että korkeasti koulutetut ihmiset, jotka haluavat keskittyä tutkimukseen eivät voi tehdä sitä. Heidän on pakko muuttaa urapolkuaan, koska muutoin he jäisivät ilman toimeentuloa, arvokkaalle ja ansiokkaalle tutkimustyölle ei löydy rahoitusta. Emme käytä hyväksemme osaamistamme ja kykyjämme.

Hallitus on kohdistanut leikkauksia tutkimukseen, jotta se pystyy säästämään ja luomaan uusia mahdollisuuksia. Halutaan vähentää työttömyyttä. Kysyn nyt, kuinka voidaan lisätä työllisyysastetta, kun romutetaan työpaikkoja? Miten Suomen talous voi kukoistaa, jos hallitus lamauttaa kykymme ja innovaatiotoimintamme? Tätä on syytä miettiä. Suomen tulee investoida tutkimukseen ja innovaatioihin!

 

https://www.facebook.com/veronicakalhori1/

 

 

]]>
0 http://kalhoriveronica84.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262355-osaamiseen-ja-tutkimukseen-tulee-panostaa#comments Innovaatio Koukutus Koulutusleikkaukset Tutkimus Thu, 11 Oct 2018 05:50:19 +0000 Veronica Kalhori http://kalhoriveronica84.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262355-osaamiseen-ja-tutkimukseen-tulee-panostaa
Ratkaisuja ilmastonmuutokseen tutkimuksen ja teknologian kautta http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262241-ratkaisuja-ilmastonmuutokseen-tutkimuksen-ja-teknologian-kautta <p>Keskeisin asia ilmastonmuutoksen torjunnassa on fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen ja niistä luopuminen kokonaan. Tulevaisuuden energiantuotanto on toivottavasti yhä hajautetumpaa ja toimintavarmempaa. Kristillisdemokraatit on korostanut esim. vaihtoehtobudjeteissa tki-toimintaa ja vaatinut sille lisärahoitusta. Uuden tekniikan kehittäminen on ratkaisevassa asemassa. Tulemme esittämään mahdollisissa hallitusneuvotteluissa koulutus- ja tki-rahojen lisäämistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Suhtaudumme myös ennakkoluulottomasti kaikkiin kestävän kehityksen mukaisiin energiantuotantoratkaisuihin. Energiateknologian kehitys on nopeaa ja saamme jatkuvasti myönteisiä yllätyksiä uusista innovaatioista. Toinen kysymys on se, millä aikataululla uudet teknologiat ovat aidosti kannattavia ja CO2 &ndash;taseeltaan järkeviä.</p><p>&nbsp;</p><p>CO2-päästöjen vähentämiseksi myöskään ydinvoiman lisärakentamista ei kannata kategorisesti poissulkea. Suuriin ydinvoimahankkeisiin liittyy selkeästi suuria käytännöllisiä ongelmia, mutta pienten modulaaristen ydinvoimaloiden käyttö esim. kaupunkien kaukolämmöntuotantoon voi olla harkinnan arvoinen vaihtoehto, mikäli teknologia osoittautuu taloudellisesti kannattavaksi, turvalliseksi ja toimintavarmaksi. Asiasta on jo tehty keskustelualoitteita suurimpien kaupunkien valtuustoissa. Tämä on kuitenkin vain yksi monista tulevaisuuden teknologioista ja voisi soveltua esim. tietyksi siirtymäajaksi. Ympäri maailmaa kehitellään erilaisia teknologioita jopa hiilidioksidin talteenottoon ilmakehästä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii globaalia yhteistyötä </strong></p><p>&nbsp;</p><p>Myös ilmastotutkimus on kansainvälistä yhteistyötä ja Suomi on ilmastotutkimuksessa &ndash; samoin kuin mm. energiateknologian osaamisessa maailman kärkimaita. Suomen tulee pyrkiä kunnianhimoisiin CO2 -päästövähennyksiin, toisaalta tiedostaen sen, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat hyvin pieni osa maailman kokonaispäästöistä. Henkeä kohden mitattuna energiankulutuksemme on kuitenkin suurta, EU:n suurinta. . Syitä tähän on mm. vientiteollisuutemme energiavaltaisuus ja se, että tuotamme paperia ja sellua sadoille miljoonille ihmisille ja koneita, jotka palvelevat teollisuuden käytössä miljoonien ihmisten tarpeita. Myös kylmä ilmasto ja pitkät etäisyydet tekevät elämänmuodostamme energiaa kuluttavaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kotitalouksien merkittävimmät energiakuormat aiheutuvat lämmityksestä, liikenteestä sekä kotitaloussähköstä, joiden kaikkien kulutusta voidaan pienentää jo olemassa olevilla keinoilla. Uuden teknologian käyttöönottoon tulee kannustaa neuvonnalla sekä verotusrakenteilla. Tehokkaita tuotteita tulee palkita energiansäästöstä sekä kuluttajille pitää olla saatavilla ajantasaista tietoa mahdollisuuksista.</p><p>&nbsp;</p><p>Raskaan teollisuuden siirtyminen pois Suomesta voisi kuitenkin olla ilmaston kannalta &rdquo;ojasta allikkoon&rdquo; &ndash;ratkaisu, sillä useimmissa kilpailijamaissa esim. Aasiassa päästönormit ovat paljon löysempiä. Sieltä ostamiemme tuotteiden hiilijalanjälki voi olla paljon suurempaa kuin se olisi kotimaassa valmistettuna.</p><p>&nbsp;</p><p>Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää mm. yhteisiä globaaleja normeja ja yhteistyötä, ympäristöteknologian siirtoa sekä rahoitusjärjestelyjä teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden välillä. Kaikkien maiden osallistuminen päästövähennyksiin on tärkeää.</p><p>&nbsp;</p><p>Kristillisdemokraatit on vastustanut voimakkaasti kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksia. Tulevalla hallituskaudella KEHY-määrärahoja tulee nostaa ja kohdistaa entistä enemmän myös ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen tähtääviin toimiin, kuten energiateknologiaan ja kestävään ravinnontuotantoon liittyviin hankkeisiin. Tätä Kristillisdemokraatit ajaa seuraavissa mahdollisissa hallitusohjelmaneuvotteluissa.</p><p><strong>&nbsp;</strong></p><p><strong>Ilmastonmuutoksen ratkaiseminen on arvokysymys</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Talouskasvun irti kytkeminen materiaalisesta kuluttamisesta on välttämätöntä &ndash; tämä kehitys etenee osittain omalla painollaan, mutta ihmisten arvoihin ja asenteisiin vaikuttamista tarvitaan myös, sillä tottumukset esim. kuluttamisesta muuttuvat hitaasti.</p><p>&nbsp;</p><p>KD ei ole koskaan ajanut &rdquo;lisää kasvua kuluttamalla&rdquo; &ndash;politiikkaa tai elämäntapaa, vaan liikkeen ajattelu- ja arvomaailmaan on aina liittynyt myös kohtuullisuuden ideaali. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen varautumisessa on kuitenkin paljon kyse myös arvoista ja elämän tavoitteista, joihin vaikutetaan ensisijaisesti muualla kuin hallinnon ja julkisen sektorin kautta. Näin pitääkin olla. Toisaalta myöskään vastuuta ei saa siirtää vain kansalaisille / kuluttajille. Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen varautuminen vaatii kaikkien hallinnonalojen sekä muiden yhteiskunnan toimijoiden yhteistyötä.</p><p>&nbsp;</p> Keskeisin asia ilmastonmuutoksen torjunnassa on fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen ja niistä luopuminen kokonaan. Tulevaisuuden energiantuotanto on toivottavasti yhä hajautetumpaa ja toimintavarmempaa. Kristillisdemokraatit on korostanut esim. vaihtoehtobudjeteissa tki-toimintaa ja vaatinut sille lisärahoitusta. Uuden tekniikan kehittäminen on ratkaisevassa asemassa. Tulemme esittämään mahdollisissa hallitusneuvotteluissa koulutus- ja tki-rahojen lisäämistä.

 

Suhtaudumme myös ennakkoluulottomasti kaikkiin kestävän kehityksen mukaisiin energiantuotantoratkaisuihin. Energiateknologian kehitys on nopeaa ja saamme jatkuvasti myönteisiä yllätyksiä uusista innovaatioista. Toinen kysymys on se, millä aikataululla uudet teknologiat ovat aidosti kannattavia ja CO2 –taseeltaan järkeviä.

 

CO2-päästöjen vähentämiseksi myöskään ydinvoiman lisärakentamista ei kannata kategorisesti poissulkea. Suuriin ydinvoimahankkeisiin liittyy selkeästi suuria käytännöllisiä ongelmia, mutta pienten modulaaristen ydinvoimaloiden käyttö esim. kaupunkien kaukolämmöntuotantoon voi olla harkinnan arvoinen vaihtoehto, mikäli teknologia osoittautuu taloudellisesti kannattavaksi, turvalliseksi ja toimintavarmaksi. Asiasta on jo tehty keskustelualoitteita suurimpien kaupunkien valtuustoissa. Tämä on kuitenkin vain yksi monista tulevaisuuden teknologioista ja voisi soveltua esim. tietyksi siirtymäajaksi. Ympäri maailmaa kehitellään erilaisia teknologioita jopa hiilidioksidin talteenottoon ilmakehästä.

 

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii globaalia yhteistyötä

 

Myös ilmastotutkimus on kansainvälistä yhteistyötä ja Suomi on ilmastotutkimuksessa – samoin kuin mm. energiateknologian osaamisessa maailman kärkimaita. Suomen tulee pyrkiä kunnianhimoisiin CO2 -päästövähennyksiin, toisaalta tiedostaen sen, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat hyvin pieni osa maailman kokonaispäästöistä. Henkeä kohden mitattuna energiankulutuksemme on kuitenkin suurta, EU:n suurinta. . Syitä tähän on mm. vientiteollisuutemme energiavaltaisuus ja se, että tuotamme paperia ja sellua sadoille miljoonille ihmisille ja koneita, jotka palvelevat teollisuuden käytössä miljoonien ihmisten tarpeita. Myös kylmä ilmasto ja pitkät etäisyydet tekevät elämänmuodostamme energiaa kuluttavaa.

 

Kotitalouksien merkittävimmät energiakuormat aiheutuvat lämmityksestä, liikenteestä sekä kotitaloussähköstä, joiden kaikkien kulutusta voidaan pienentää jo olemassa olevilla keinoilla. Uuden teknologian käyttöönottoon tulee kannustaa neuvonnalla sekä verotusrakenteilla. Tehokkaita tuotteita tulee palkita energiansäästöstä sekä kuluttajille pitää olla saatavilla ajantasaista tietoa mahdollisuuksista.

 

Raskaan teollisuuden siirtyminen pois Suomesta voisi kuitenkin olla ilmaston kannalta ”ojasta allikkoon” –ratkaisu, sillä useimmissa kilpailijamaissa esim. Aasiassa päästönormit ovat paljon löysempiä. Sieltä ostamiemme tuotteiden hiilijalanjälki voi olla paljon suurempaa kuin se olisi kotimaassa valmistettuna.

 

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää mm. yhteisiä globaaleja normeja ja yhteistyötä, ympäristöteknologian siirtoa sekä rahoitusjärjestelyjä teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden välillä. Kaikkien maiden osallistuminen päästövähennyksiin on tärkeää.

 

Kristillisdemokraatit on vastustanut voimakkaasti kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksia. Tulevalla hallituskaudella KEHY-määrärahoja tulee nostaa ja kohdistaa entistä enemmän myös ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen tähtääviin toimiin, kuten energiateknologiaan ja kestävään ravinnontuotantoon liittyviin hankkeisiin. Tätä Kristillisdemokraatit ajaa seuraavissa mahdollisissa hallitusohjelmaneuvotteluissa.

 

Ilmastonmuutoksen ratkaiseminen on arvokysymys

 

Talouskasvun irti kytkeminen materiaalisesta kuluttamisesta on välttämätöntä – tämä kehitys etenee osittain omalla painollaan, mutta ihmisten arvoihin ja asenteisiin vaikuttamista tarvitaan myös, sillä tottumukset esim. kuluttamisesta muuttuvat hitaasti.

 

KD ei ole koskaan ajanut ”lisää kasvua kuluttamalla” –politiikkaa tai elämäntapaa, vaan liikkeen ajattelu- ja arvomaailmaan on aina liittynyt myös kohtuullisuuden ideaali. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen varautumisessa on kuitenkin paljon kyse myös arvoista ja elämän tavoitteista, joihin vaikutetaan ensisijaisesti muualla kuin hallinnon ja julkisen sektorin kautta. Näin pitääkin olla. Toisaalta myöskään vastuuta ei saa siirtää vain kansalaisille / kuluttajille. Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen varautuminen vaatii kaikkien hallinnonalojen sekä muiden yhteiskunnan toimijoiden yhteistyötä.

 

]]>
10 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262241-ratkaisuja-ilmastonmuutokseen-tutkimuksen-ja-teknologian-kautta#comments Kotimaa Energia Hiilidioksidi Ilmastonmuutos Päästöt Tutkimus Mon, 08 Oct 2018 16:06:39 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262241-ratkaisuja-ilmastonmuutokseen-tutkimuksen-ja-teknologian-kautta
Asevelvollisuustutkimuksesta uupuu kokonaisvaltainen näkemys http://tommikangasmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261692-asevelvollisuustutkimuksesta-uupuu-kokonaisvaltainen-nakemys <p>Asevelvollisuudesta käytävää poliittista keskustelua ja valtataistelua tutkinut tohtorikoulutettava Hannu Salomaa kirjoitti HS vieraskynässä (28.9.2018) asevelvollisuuden olevan edellen vanhakantainen ja &nbsp;nojaavan nationalismiin. Salomaan mukaan asevelvollisuus nojaa edelleen 1800-luvun ajatusmaailmaan ja sitä tulee muuttaa. Salomaa korostaa, että ikäluokasta kaikki eivät suorita asevelvollisuutta, järjestelmä on hierarkkinen ja vanhaan kasvatusajatteluun nojautuva. Salomaa tarjoaa mieluummin tilalle valikoivaa ja palkkaan perustuvaa pientä asevelvollisuusarmeijaa tai ammattiarmeijaa.</p><p>Salomaan polku asevelvollisuuskeskustelua tutkineesta kandityöstä väitöskirjatutkimukseen on varmasti laadukasta tutkimusta, eikä sen arvoa osan asevelvollisuuskeskustelua sovi kiistää. Valitettavasti tutkijalta puuttuu kokonaisvaltainen näkemys maanpuolustuksen perimmäisestä tarkoituksesta, sekä ratkaisuista, jotka reunaehtoina johtavat nykyiseen malliin. Salomaan, kuten menneen kansalaisaloitteenkin lähtökohtina on korostaa yksilökeskeistä, globaalia maailmaa, jossa asevelvollisuutta tarkastellaan talouden, liberalismin, &nbsp;tasa-arvon ja sukupuolen kautta. Tutkija korostaa, että asevelvollisuus perustuu konservatismiin, nationalismiin, hierarkiaan, &rdquo;pyhiin arvoihin&rdquo; ja vaihtoehdottomuuteen. Salomaan mukaan todellista keskustelua asevelvollisuudesta on vaikea käydä, sillä se on betonoitu suomalaiseen poliittiseen keskusteluun muuttumattomana ja kaikuna kansakunnan rakentamisen ajoilta. Tutkimustuloksissa näkyy valitettavasti puolustuksen suunnittelun keskeisten perusteiden puute.</p><p>Suomen puolustus perustuu pidäkkeen luomiseen. Puolustusvoimien tehtävä on luoda uskottava puolustus joka ensisijaisesti ennaltaehkäisee sellaisen hyökkäyksen Suomeen, joka pakottaisi meidät luopumaan itsenäisyydestämme, omasta päätäntävallastamme ja omasta yhteiskuntajärjestyksestämme. Puolustusvoimille on keskeistä luoda annetuilla resursseilla mahdollisimman hyvä puolustusjärjestelmä. Siinä ratkaisussa kaikki vaihtoehdot ovat aina avoimia, ottaen kuitenkin huomioon keskeiset reunaehdot. Niitä reunaehtoja luovat oletettu uhka, maantiede, olosuhteet, kansainväliset liittoumat, annetut resurssit, taistelutapa, väestöpohja ja tahto puolustaa Suomea. Näissä monimutkaisissa laskelmissa on päädytty siihen, että asevelvollisuus tuottaa tarvittavan kyvyn. Suomen ulkopolitiikalla on ollut sata vuotta tukenaan hyvin koulutettu ja itseensä luottava asevoima, joka riittää koko maan puolustamiseen. Asevelvollisuus on keskeinen osa tätä voimaa. &nbsp;</p><p>Salomaa, kuten moni puolustuksen suunnittelun ulkopuolella oleva tutkija, tarkastelee suomalaista asevelvollisuutta kansainvälisen kontekstin kautta. Vertailussa ei kuitenkaan kyetä lähestymään kohdetta geopolitiikan tai sotilaallisten vaatimusten kautta. Johtopäätöksissä keskitytään siihen, miten muualla länsimaissa on ratkaistu asevelvollisuuskysymys, riippumatta siitä, mihin liittoumaan maat kuuluvat, missä ne sijaitsevat ja mitkä ovat kyseisten maiden sotilaallisen puolustuksen tavoitteet.</p><p>Salomaalle asevelvollisuus näyttäytyy kielellisten merkitysten, vanhoillisuuden ja poikkeuksellisuuden kautta. Salomaa tarkastelee asevelvollisuutta myös &nbsp;talouden kautta osaamatta sijoittaa asevelvollisuutta oikeaan kontekstiin. Salomaa ei valitettavasti todellisuudessa ymmärrä, että asevelvollisuus on vain osa puolustuskykyä, jota puolustusvoimissa tarkastellaan kokonaisuuden kautta. &nbsp;Puolustuskykyä ei tarkastella ensisijaisesti sukupuolen, yksilön etujen, aatteiden, &nbsp;ideologioiden, eikä kielellisten diskurssien kautta. Puolustuskyvyn suunnittelun lähtökohtana on kova aseellinen ja henkinen suorituskyky, jolla voidaan vastata äärimmäisessä tilanteessa sotilaallisiin toimenpiteisiin Suomea vastaan. Puolustusvoimien loppuasetelmassa suomalaisilla on oikeus ja vapaus päättää omista asioistaan, sekä mahdollisuus elää turvallista elämää ilman pelkoa jatkuvasta sotilaallisesta uhasta. Vaikka puolustuskykyä ei rakenneta Salomaan tutkimuksen lähtökohdista, niiden asettamat haasteet tunnetaan varsin hyvin puolustusvoimissa.</p><p>Asevelvollisuuden yhdistäminen 1800-luvun asevelvollisuuteen tai nationalismiin ovat ontuvia väitteitä. Nykyisen suomalaisen asevelvollisuuden käsite ja arki ovat kaukana menneistä ajoista. Puolustusvoimissa tuskin kuulee aggressiivista nationalismia arkipuheessa. Ylpeyttä omasta maasta ja yhteiskunnasta kylläkin.&nbsp; Puolustusvoimat pitää yllä suomalaisia ja demokraattisia arvoja, uskoo yhteiseen asiaan ja vaalii Suomen kansalaisten ja Suomessa asuvien ihmisten vapautta ja oikeutta päättää omista asioistaan. Tavoitteet ja keinot ovat kaukana Salomaan esittämistä kriittisistä puutteista.</p><p>Salomaa on kirjoittanut myös gradussaan &rdquo;Asevelvollisuuden vaiettu diskurssi&rdquo; (2016) <em>vaikenemisen spiraalista. </em>Hänen mukaansa asevelvollisuuskeskustelu on vaihtoehdotonta, perustuu nationalismiin, globalisaation vastaisuuteen ja vaientaa vähemmistön äänet. En yhdy näihin johtopäätöksiin. Asevelvollisuuskeskustelu on tullut viime vuosina ja miltei &rdquo;korvista ulos&rdquo;. Sitä on käyty kaikilla eri tasoilla tasa-arvoon, sukupuoleen, talouteen, koulutukseen, kansainvälisyyteen, Ruotsiin ja ties mihin viiitaten. Keskustelua ei ole puuttunut. Sen sijaan Salomaan tutkimuksesta heijastuu näkemys siitä, että keskustelu ei ole mennyt oikeaan suuntaan. Keskeinen, mahdollinen johtopäätös jää kokonaan pois: onko asevelvollisuus kaikkien tarkastelujen jälkeen pysynyt muuttumattomana, koska se vastaa parhaiten puolustuksen tarpeisiin annettujen reunaehtojen puitteissa?</p><p>On toki myönnettävä, että puolustusratkaisujen tutkiminen on vaikeaa, koska keskeinen aineisto ei ole saatavissa. Salomaan tutkimuksen lähteissä ei ole pääesikunnan suunnitteluosaston asiakirjoja, koska ne ovat salaisia. Puolustuksen keskeiset laskentamallit, ratkaisut ja uhkamallit eivät ole tutkijan käytössä. On ymmärrettävää, että tällöin ratkaisuja tarkastellaan diskurssin, ideologioiden, historian, talouden tai valtakäsitteiden kautta. Sekin on ymmärrettävää, että tutkimustulokset ovat kriittisiä, sillä myös puolustusvoimat tunnistaa puolustuksen tarpeiden ja maailman kiivaan muutoksen mukanaan tuomat kehittämiskohdat. Sen sijaan johtopäätökset, joissa esitetään edellä mainittujen tutkimuslähtökohtien kautta merkittäviä muutoksia puolustusratkaisuun ovat vähintäänkin haasteellisia, sillä tutkimuksen kannalta keskeinen aineisto jää puuttumaan.</p><p>Asevelvollisuuskeskustelu nivoutuu väistämättää koko puolustuskykyä koskevaan keskusteluun. Ensisijaista on, että pystymme ylläpitämään mahdollisimman tehokkaan puolustuskyvyn annetuilla resursseilla. Sen sisällä on pyrittävä mahdollisimman lähelle länsimaisia arvoja, korostettava läpinäkyvyyttä ja ylläpidettävä luottamusta.</p><p>Poikkitieteelliset tutkimuslähtökohdat ovat arvokkaita kehitettäessä puolustuskykyä. Arvokasta on myös esittää vaihtoehtoja asevelvollisuudelle puolustuskyvyn osana, mutta silloin on oltava kykyä käydä se keskustelu realistisista lähtökohdista yhdessä puolustusvoimien kanssa ilman ideologisia painotuksia. Tällä hetkellä emme ole yhteiskuntana kyenneet vielä esittämään sellaista mallia, joka ylläpitäisi saman puolustuskyvyn ilman asevelvollisuutta, emmekä ole kyenneet esittämään mallia, joka olisi kaikille tasapuolinen, sukupuolineutraali, taloudellisesti taakaton ja yksilöä korostava. Yhteiskunnalliset velvollisuudet kun harvoin ovat pelkästään pelkästään vapauksia korostavia.</p><p>&nbsp;</p> Asevelvollisuudesta käytävää poliittista keskustelua ja valtataistelua tutkinut tohtorikoulutettava Hannu Salomaa kirjoitti HS vieraskynässä (28.9.2018) asevelvollisuuden olevan edellen vanhakantainen ja  nojaavan nationalismiin. Salomaan mukaan asevelvollisuus nojaa edelleen 1800-luvun ajatusmaailmaan ja sitä tulee muuttaa. Salomaa korostaa, että ikäluokasta kaikki eivät suorita asevelvollisuutta, järjestelmä on hierarkkinen ja vanhaan kasvatusajatteluun nojautuva. Salomaa tarjoaa mieluummin tilalle valikoivaa ja palkkaan perustuvaa pientä asevelvollisuusarmeijaa tai ammattiarmeijaa.

Salomaan polku asevelvollisuuskeskustelua tutkineesta kandityöstä väitöskirjatutkimukseen on varmasti laadukasta tutkimusta, eikä sen arvoa osan asevelvollisuuskeskustelua sovi kiistää. Valitettavasti tutkijalta puuttuu kokonaisvaltainen näkemys maanpuolustuksen perimmäisestä tarkoituksesta, sekä ratkaisuista, jotka reunaehtoina johtavat nykyiseen malliin. Salomaan, kuten menneen kansalaisaloitteenkin lähtökohtina on korostaa yksilökeskeistä, globaalia maailmaa, jossa asevelvollisuutta tarkastellaan talouden, liberalismin,  tasa-arvon ja sukupuolen kautta. Tutkija korostaa, että asevelvollisuus perustuu konservatismiin, nationalismiin, hierarkiaan, ”pyhiin arvoihin” ja vaihtoehdottomuuteen. Salomaan mukaan todellista keskustelua asevelvollisuudesta on vaikea käydä, sillä se on betonoitu suomalaiseen poliittiseen keskusteluun muuttumattomana ja kaikuna kansakunnan rakentamisen ajoilta. Tutkimustuloksissa näkyy valitettavasti puolustuksen suunnittelun keskeisten perusteiden puute.

Suomen puolustus perustuu pidäkkeen luomiseen. Puolustusvoimien tehtävä on luoda uskottava puolustus joka ensisijaisesti ennaltaehkäisee sellaisen hyökkäyksen Suomeen, joka pakottaisi meidät luopumaan itsenäisyydestämme, omasta päätäntävallastamme ja omasta yhteiskuntajärjestyksestämme. Puolustusvoimille on keskeistä luoda annetuilla resursseilla mahdollisimman hyvä puolustusjärjestelmä. Siinä ratkaisussa kaikki vaihtoehdot ovat aina avoimia, ottaen kuitenkin huomioon keskeiset reunaehdot. Niitä reunaehtoja luovat oletettu uhka, maantiede, olosuhteet, kansainväliset liittoumat, annetut resurssit, taistelutapa, väestöpohja ja tahto puolustaa Suomea. Näissä monimutkaisissa laskelmissa on päädytty siihen, että asevelvollisuus tuottaa tarvittavan kyvyn. Suomen ulkopolitiikalla on ollut sata vuotta tukenaan hyvin koulutettu ja itseensä luottava asevoima, joka riittää koko maan puolustamiseen. Asevelvollisuus on keskeinen osa tätä voimaa.  

Salomaa, kuten moni puolustuksen suunnittelun ulkopuolella oleva tutkija, tarkastelee suomalaista asevelvollisuutta kansainvälisen kontekstin kautta. Vertailussa ei kuitenkaan kyetä lähestymään kohdetta geopolitiikan tai sotilaallisten vaatimusten kautta. Johtopäätöksissä keskitytään siihen, miten muualla länsimaissa on ratkaistu asevelvollisuuskysymys, riippumatta siitä, mihin liittoumaan maat kuuluvat, missä ne sijaitsevat ja mitkä ovat kyseisten maiden sotilaallisen puolustuksen tavoitteet.

Salomaalle asevelvollisuus näyttäytyy kielellisten merkitysten, vanhoillisuuden ja poikkeuksellisuuden kautta. Salomaa tarkastelee asevelvollisuutta myös  talouden kautta osaamatta sijoittaa asevelvollisuutta oikeaan kontekstiin. Salomaa ei valitettavasti todellisuudessa ymmärrä, että asevelvollisuus on vain osa puolustuskykyä, jota puolustusvoimissa tarkastellaan kokonaisuuden kautta.  Puolustuskykyä ei tarkastella ensisijaisesti sukupuolen, yksilön etujen, aatteiden,  ideologioiden, eikä kielellisten diskurssien kautta. Puolustuskyvyn suunnittelun lähtökohtana on kova aseellinen ja henkinen suorituskyky, jolla voidaan vastata äärimmäisessä tilanteessa sotilaallisiin toimenpiteisiin Suomea vastaan. Puolustusvoimien loppuasetelmassa suomalaisilla on oikeus ja vapaus päättää omista asioistaan, sekä mahdollisuus elää turvallista elämää ilman pelkoa jatkuvasta sotilaallisesta uhasta. Vaikka puolustuskykyä ei rakenneta Salomaan tutkimuksen lähtökohdista, niiden asettamat haasteet tunnetaan varsin hyvin puolustusvoimissa.

Asevelvollisuuden yhdistäminen 1800-luvun asevelvollisuuteen tai nationalismiin ovat ontuvia väitteitä. Nykyisen suomalaisen asevelvollisuuden käsite ja arki ovat kaukana menneistä ajoista. Puolustusvoimissa tuskin kuulee aggressiivista nationalismia arkipuheessa. Ylpeyttä omasta maasta ja yhteiskunnasta kylläkin.  Puolustusvoimat pitää yllä suomalaisia ja demokraattisia arvoja, uskoo yhteiseen asiaan ja vaalii Suomen kansalaisten ja Suomessa asuvien ihmisten vapautta ja oikeutta päättää omista asioistaan. Tavoitteet ja keinot ovat kaukana Salomaan esittämistä kriittisistä puutteista.

Salomaa on kirjoittanut myös gradussaan ”Asevelvollisuuden vaiettu diskurssi” (2016) vaikenemisen spiraalista. Hänen mukaansa asevelvollisuuskeskustelu on vaihtoehdotonta, perustuu nationalismiin, globalisaation vastaisuuteen ja vaientaa vähemmistön äänet. En yhdy näihin johtopäätöksiin. Asevelvollisuuskeskustelu on tullut viime vuosina ja miltei ”korvista ulos”. Sitä on käyty kaikilla eri tasoilla tasa-arvoon, sukupuoleen, talouteen, koulutukseen, kansainvälisyyteen, Ruotsiin ja ties mihin viiitaten. Keskustelua ei ole puuttunut. Sen sijaan Salomaan tutkimuksesta heijastuu näkemys siitä, että keskustelu ei ole mennyt oikeaan suuntaan. Keskeinen, mahdollinen johtopäätös jää kokonaan pois: onko asevelvollisuus kaikkien tarkastelujen jälkeen pysynyt muuttumattomana, koska se vastaa parhaiten puolustuksen tarpeisiin annettujen reunaehtojen puitteissa?

On toki myönnettävä, että puolustusratkaisujen tutkiminen on vaikeaa, koska keskeinen aineisto ei ole saatavissa. Salomaan tutkimuksen lähteissä ei ole pääesikunnan suunnitteluosaston asiakirjoja, koska ne ovat salaisia. Puolustuksen keskeiset laskentamallit, ratkaisut ja uhkamallit eivät ole tutkijan käytössä. On ymmärrettävää, että tällöin ratkaisuja tarkastellaan diskurssin, ideologioiden, historian, talouden tai valtakäsitteiden kautta. Sekin on ymmärrettävää, että tutkimustulokset ovat kriittisiä, sillä myös puolustusvoimat tunnistaa puolustuksen tarpeiden ja maailman kiivaan muutoksen mukanaan tuomat kehittämiskohdat. Sen sijaan johtopäätökset, joissa esitetään edellä mainittujen tutkimuslähtökohtien kautta merkittäviä muutoksia puolustusratkaisuun ovat vähintäänkin haasteellisia, sillä tutkimuksen kannalta keskeinen aineisto jää puuttumaan.

Asevelvollisuuskeskustelu nivoutuu väistämättää koko puolustuskykyä koskevaan keskusteluun. Ensisijaista on, että pystymme ylläpitämään mahdollisimman tehokkaan puolustuskyvyn annetuilla resursseilla. Sen sisällä on pyrittävä mahdollisimman lähelle länsimaisia arvoja, korostettava läpinäkyvyyttä ja ylläpidettävä luottamusta.

Poikkitieteelliset tutkimuslähtökohdat ovat arvokkaita kehitettäessä puolustuskykyä. Arvokasta on myös esittää vaihtoehtoja asevelvollisuudelle puolustuskyvyn osana, mutta silloin on oltava kykyä käydä se keskustelu realistisista lähtökohdista yhdessä puolustusvoimien kanssa ilman ideologisia painotuksia. Tällä hetkellä emme ole yhteiskuntana kyenneet vielä esittämään sellaista mallia, joka ylläpitäisi saman puolustuskyvyn ilman asevelvollisuutta, emmekä ole kyenneet esittämään mallia, joka olisi kaikille tasapuolinen, sukupuolineutraali, taloudellisesti taakaton ja yksilöä korostava. Yhteiskunnalliset velvollisuudet kun harvoin ovat pelkästään pelkästään vapauksia korostavia.

 

]]>
24 http://tommikangasmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261692-asevelvollisuustutkimuksesta-uupuu-kokonaisvaltainen-nakemys#comments Kotimaa Asevelvollisuus maanpuolustus Suomen puolustuskyky Tutkimus Fri, 28 Sep 2018 07:31:11 +0000 Tommi Kangasmaa http://tommikangasmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261692-asevelvollisuustutkimuksesta-uupuu-kokonaisvaltainen-nakemys
Panostuksia työhön ja tulevaisuuteen http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259879-panostuksia-tyohon-ja-tulevaisuuteen <p>Elokuun lopussa tehdään isoja päätöksiä, kun hallitusryhmät kokoontuvat tämän vaalikauden viimeiseen budjettiriiheen. Nyt tarvitaan vastuullista linjaa valtiontalouteen ja kaukonäköisiä panostuksia Suomen tulevaisuuteen.</p><p>Rahapäätöksissä ei ole varaa vaalibudjettiin. Talouden nousukaudella on syytä varautua tulevaan matalasuhdanteeseen ja tehdä panostuksia kestävän tulevaisuuden puolesta.</p><p>Välttämättömään korjausvelkaan, kuten teihin ja tietoliikenneyhteyksiin, sijoittaminen on perusteltua.</p><p>Suomen korkeasta osaamisesta on pidettävä huolta. Erityinen huomio on kiinnitettävä koulutukseen ja tutkimukseen. Koulutuksesta on leikattu jo kaksi hallituskautta peräkkäin. Tälle on tultava stoppi.</p><p>Mahdolliset veronkevennykset on syytä osoittaa kaikkein pienituloisimmille. Sosiaaliturvaan kohdennetuista indeksijäädytyksistä tulisi myös luopua.</p><p>Syvään kannattavuuskriisiin ajautunut maatalous tarvitsee kattavan kriisitukipaketin. Täsmäelvytys on huoltovarmuuskysymys. Kysymys on välillisesti jopa tuhansista työpaikoista ympäri Suomen.</p><p>Suomea on rakennettava pitkäjänteisesti tulevia vuosikymmeniä varten.</p><p><a href="https://joonaskontta.fi/">joonaskontta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elokuun lopussa tehdään isoja päätöksiä, kun hallitusryhmät kokoontuvat tämän vaalikauden viimeiseen budjettiriiheen. Nyt tarvitaan vastuullista linjaa valtiontalouteen ja kaukonäköisiä panostuksia Suomen tulevaisuuteen.

Rahapäätöksissä ei ole varaa vaalibudjettiin. Talouden nousukaudella on syytä varautua tulevaan matalasuhdanteeseen ja tehdä panostuksia kestävän tulevaisuuden puolesta.

Välttämättömään korjausvelkaan, kuten teihin ja tietoliikenneyhteyksiin, sijoittaminen on perusteltua.

Suomen korkeasta osaamisesta on pidettävä huolta. Erityinen huomio on kiinnitettävä koulutukseen ja tutkimukseen. Koulutuksesta on leikattu jo kaksi hallituskautta peräkkäin. Tälle on tultava stoppi.

Mahdolliset veronkevennykset on syytä osoittaa kaikkein pienituloisimmille. Sosiaaliturvaan kohdennetuista indeksijäädytyksistä tulisi myös luopua.

Syvään kannattavuuskriisiin ajautunut maatalous tarvitsee kattavan kriisitukipaketin. Täsmäelvytys on huoltovarmuuskysymys. Kysymys on välillisesti jopa tuhansista työpaikoista ympäri Suomen.

Suomea on rakennettava pitkäjänteisesti tulevia vuosikymmeniä varten.

joonaskontta.fi

]]>
0 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259879-panostuksia-tyohon-ja-tulevaisuuteen#comments Budjetti Koulutus Maataloustuet Talous Tutkimus Thu, 23 Aug 2018 05:50:07 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259879-panostuksia-tyohon-ja-tulevaisuuteen
Tiedeyhteisö ei ole mitenkään erityisen ahdasmielinen http://vistbacka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258393-tiedeyhteiso-ei-ole-mitenkaan-erityisen-ahdasmielinen <p>Ihmisten, jotka ovat viehättyneet jostain sellaisesta ideasta tai käytännöstä, joka ei ole saanut kannatusta tieteen valtavirrassa, kuulee usein valittelevan tiedeyhteisön ahdasmielisyyttä. &quot;Jos tiede ei olisi niin kapeakatseista, tämän menetelmän ja tuon teorian arvo olisi jo tunnustettu&quot;, he sanovat, epäilemättä sanomaansa uskoen. Monet tällaisia kommentteja esittävistä saattaisivat arvostaa mahdollisuutta perehtyä tarkemmin niihin prosesseihin, joilla tiedeyhteisö, tai miksei myös kuka tahansa yksittäinen ihminen, luopuu jostakin aiemmasta käsityksestään ja päivittää sen uudella.&nbsp;<br /><br />Yhteisön, sen kummemmin kuin yksilönkään, on hyvin vaikea tietoisesti päättää tulla vakuuttuneeksi mistään tietystä ajatuksesta. Vakuuttuminen ei tapahdu käskemällä: Pikemminkin se tapaa olla spontaani, automaattinen tapahtumasarja, jonka psykologisia mekanismeja emme vielä kovinkaan hyvin ymmärrä. Omien ajatustensa kyseenalaistamista harjoittavilla se on yleensä hyvin hidas, asteittainen prosessi; siten myös tiedeyhteisö vakuuttuu asioista hitaasti, perinpohjaisen pureskelun ja haastamisen kautta.<br /><br />Tiedeyhteisöä ei niinkään kiinnosta hyvän kuuloisen mallin tarjoava teoria kuin sellainen teoria, joka on kestänyt mahdollisimman monipuolista haastamista. Tiedeyhteisön vakuuttaminen vaatii sitä, että tarpeeksi moni tutkija katsoo uuden teorian tarjoavan mallin, joka sopii aiempia teorioita paremmin yhteen olemassaolevan datan kanssa, on selitysvoimaltaan kattavampi, ja on kestänyt niin paljon rusikointia, että vanhat teoriat alkavat näyttäytyä sen rinnalla heppoisina.<br /><br />Maailma on täynnä toinen toistaan villimpiä spekulaatioita, hypoteeseja ja teorioita; koettelun myötä käy ilmeiseksi, ettei suurin osa ehdotetuista malleista kestä lähempää tarkastelua. Jos tiedeyhteisö olisi merkittävästi nykyistä avomielisempi, se tarkoittaisi, että se omaksuisi merkittävästi nykyistä helpommin köykäisellä pohjalla lepääviä ideoita &ndash; myös sellaisia, joille suurempaa avomielisyyttä peräänkuuluttavat eivät alkuunkaan lämpeäisi.&nbsp;<br /><br /><strong>Mullistavien oivallusten ylitarjonta</strong><br /><br />Ei ole harvinaista kohdata ihmisiä, jotka uskovat päätyneensä sellaisten uusien oivallusten äärelle, jotka kumoaisivat tieteen vallitsevia käsityksiä jos tieteen piirissä vain kuunneltaisiin heitä. Pieni promillen murto-osa näin ajattelevista toki päätyykin uudistamaan jonkin tieteen osa-alueen kartastoja, mutta useimmissa tapauksissa näin ei tapahdu. Monilla on mielikuva, jonka mukaan tiedeyhteisö pyrkii estämään kiistanalaisten aihepiirien käsittelyä, mutta todellisuudessa suuri osa uusia, vallankumouksellisia totuuksia julistavista ihmisistä ei yksinkertaisesti ole pohtinut väitteitään sellaisella hartaalla kriittisyydellä, jonka hedelmät välittyisivät heidän luonnostelemistaan malleista tai tavastaan tuoda niitä esiin, ja herättäisivät halun kuunnella. (Todettakoon myös, että keskimääräinen internet-keskustelussa vaikuttava tiedediggari ole tutkija, eikä keskimääräisestä keskustelusta keskimääräisen tiedediggarin kanssa siten saa muodostettua kovinkaan hyvää kuvaa tiedeyhteisöstä.)<br /><br />Ihmismielellä on uskomaton taito uskotella itsellensä asioita. Kulttikirjailija, futuristi ja yleisagnostikko <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Anton_Wilson">Robert Anton Wilson</a>ia mukaillen, &quot;minkä uskoja uskoo, sen todistaja todistaa&quot;: Mitä tahansa päädymmekin pitämään uskomisen arvoisena, löydämme sille todennäköisesti perusteet, joilla kykenemme ainakin tilapäisesti vakuuttamaan itsemme. Tämä saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta&nbsp;suhteessa siihen, mitä tekstin alussa kirjoitin vakuuttuneisuudesta. Ristiriita kuitenkin hälvenee kiinnittämällä huomiota siihen, ettei meillä näytä olevan juurikaan kontrollia siitä, minkälaisia asioita päädymme pitämään uskomisen arvoisena. Kun kuitenkin päädymme uskomaan jotain, olemme erittäin kyvykkäitä sulkemaan näköpiiristämme sellaiset näkökulmat, jotka voisivat johtaa omaksumiemme uskomusten kyseenalaistamiseen.&nbsp;<br /><br />Jos tieteellisessä mielessä varteenotettavaksi uskomaansa mallia ei ole vaivautunut koettelemaan, tai pyrkinyt arvioimaan sen ansioita vallitsevien mallien näkökulmista, on ymmärrettävää, etteivät tieteen parissa työtään tekevät halua käyttää rajallista aikaansa kyseisen mallin &ndash; tai kaikkien muiden samalla avomielisyysvetoomuksella tarjottujen mallien &ndash; ruotimiseen. Tämä ei ole sen ahdasmielisempää kuin se, etteivät useimmat ihmiset tule käyttämään aikaa useimpien satunnaisten ihmisten julistamien totuuksien perustan tutkimiseen: erilaisia villejä väitteitä on yksinkertaisesti niin paljon, että on ajankäytöllisestikin vain taloudellista edellyttää todella hyviä perusteita sille, miksi juuri tiettyyn väitteeseen kannattaisi sijoittaa huomiotaan.<br /><br />Jos tiede on ihmiselle vieras kieli ja kulttuuri, ei ole ihme, jos kommunikaatioyhteyttä ei synny. Kun ihmisiltä kysyy kuvausta siitä prosessista, jolla he ovat koetelleet ja kyseenalaistaneet oivalluksiaan, käy usein ilmeiseksi, ettei tällaisen prosessin tarpeellisuus ole edes käynyt heidän mielessään. Tämä on ymmärrettävää, sillä suuri osa ihmisistä ei ole saanut kummempaa tieteellistä koulutusta. Merkittävä osa tieteen periaatteista ja käytännöistä on monille meistä hämärän peitossa. Kuva tieteen kapeakatseisuudesta saattaakin siten kertoa enemmän kuvan muodostajasta kuin kuvan kohteesta.<br /><br /><strong>Kuvan rajallisuus ja keskeneräisyys kuuluvat asiaan</strong><br /><br />Jokaisella kulttuurilla ja ajalla on maailmankuvansa, ja siten väistämättä myös omat dogmansa ja sokeat pisteensä. Jokainen maailmankuva kytkeytyy jo määritelmällisesti tiettyyn näkökulmaan, ja jokainen näkökulma&nbsp;on rajaus. Tämä pätee tietenkin myös tieteeseen: Tiedeyhteisö muodostuu yksilöistä, joista kullakin on oma subjektiivisten kokemustensa värittämä &ndash; ja myös esimerkiksi taloudellisten realiteettiensa ohjaama &ndash; suhteensa siihen maailmankuvaan, jonka kautta he maailmaa jäsentävät.&nbsp;Jokaisessa maailmankuvassa, siis myös reduktionistisissa ja sekulaareissa, on pyhät totuutensa ja sisältä käsin hyvin vaivalloisesti kyseenalaistettavat tabunsa. Näiden syiden vuoksi on vaikea nähdä, miten tiedeyhteisökään, tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuna ilmiönä, edes teoriassa voisi kyetä käsittelemään kaikkia asioita täydellisen neutraalisti ja tasa-arvoisesti.<br /><br />Edellä kuvattu ei kuitenkaan ole erityisesti tiedeyhteisön ongelma, vaan kaiken ihmistoiminnan ongelma. Tiedeyhteisöstä puhuttaessa se on kuitenkin siinä mielessä tavallista pienempi ongelma, että tieteen keskiössä on useimpia muita ihmisten muodostamia instituutioita paljon vahvempi pyrkimys itsekriittisyyteen ja itsekorjaavuuteen. Tiede kompensoi yksittäisten tutkijoiden sokeita pisteitä joukkoistamalla niiden paikantamisen ja käsittelyn koko tiedeyhteisölle. Tiede ei ole vapaa ajatusvinoumista, mutta siinä on sisäänrakennetusti aito pyrkimys niiden paikantamiseen ja käsittelyyn. Jos tiede onkin jossain asiassa jämähtänyt paikoilleen, tämän on tieteen historian huomioiden perusteltua olettaa olevan tilapäistä. Tiede on pitkämielisyyttä edellyttävä ja opettava prosessi.<br /><br />Tämä kaikki tehnee selväksi, miten paljon enemmän tarvitsisimme sellaista laadukasta ja helposti ymmärrettävää tiedeviestintää ja -kasvatusta, joka auttaisi ihmisiä ymmärtämään tieteellisten prosessien ja tiedeyhteisön toiminnan luonnetta. Tieteen kuva maailmasta on kroonisesti keskeneräinen, ja näin asian kuuluukin olla. Tiede ei ole mitenkään erityisen ahdasmielistä, mutta sen avomielisyydellä on rajansa, ja hyvä niin &ndash; rajaukset ovat minkä tahansa rakentavan toiminnan keskeinen edellytys.<br /><br />/ / /&nbsp;<br /><br /><em>Kirjoittaja on <a href="https://www.youtube.com/channel/UCHES05uPMMSaf2wFesjUnIg">podcastaaja</a>, <a href="https://www.youtube.com/watch?v=jWLT3xQh6kU">muusikko </a>ja <a href="https://www.facebook.com/erisgumma">kirjoittaja</a>, jonka intohimona on osallistua kuuntelua ja ymmärrystä lisäävien siltojen rakentamiseen. Lisätietoa tekemisistäni <a href="https://patreon.com/vistbacka">täältä</a>.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ihmisten, jotka ovat viehättyneet jostain sellaisesta ideasta tai käytännöstä, joka ei ole saanut kannatusta tieteen valtavirrassa, kuulee usein valittelevan tiedeyhteisön ahdasmielisyyttä. "Jos tiede ei olisi niin kapeakatseista, tämän menetelmän ja tuon teorian arvo olisi jo tunnustettu", he sanovat, epäilemättä sanomaansa uskoen. Monet tällaisia kommentteja esittävistä saattaisivat arvostaa mahdollisuutta perehtyä tarkemmin niihin prosesseihin, joilla tiedeyhteisö, tai miksei myös kuka tahansa yksittäinen ihminen, luopuu jostakin aiemmasta käsityksestään ja päivittää sen uudella. 

Yhteisön, sen kummemmin kuin yksilönkään, on hyvin vaikea tietoisesti päättää tulla vakuuttuneeksi mistään tietystä ajatuksesta. Vakuuttuminen ei tapahdu käskemällä: Pikemminkin se tapaa olla spontaani, automaattinen tapahtumasarja, jonka psykologisia mekanismeja emme vielä kovinkaan hyvin ymmärrä. Omien ajatustensa kyseenalaistamista harjoittavilla se on yleensä hyvin hidas, asteittainen prosessi; siten myös tiedeyhteisö vakuuttuu asioista hitaasti, perinpohjaisen pureskelun ja haastamisen kautta.

Tiedeyhteisöä ei niinkään kiinnosta hyvän kuuloisen mallin tarjoava teoria kuin sellainen teoria, joka on kestänyt mahdollisimman monipuolista haastamista. Tiedeyhteisön vakuuttaminen vaatii sitä, että tarpeeksi moni tutkija katsoo uuden teorian tarjoavan mallin, joka sopii aiempia teorioita paremmin yhteen olemassaolevan datan kanssa, on selitysvoimaltaan kattavampi, ja on kestänyt niin paljon rusikointia, että vanhat teoriat alkavat näyttäytyä sen rinnalla heppoisina.

Maailma on täynnä toinen toistaan villimpiä spekulaatioita, hypoteeseja ja teorioita; koettelun myötä käy ilmeiseksi, ettei suurin osa ehdotetuista malleista kestä lähempää tarkastelua. Jos tiedeyhteisö olisi merkittävästi nykyistä avomielisempi, se tarkoittaisi, että se omaksuisi merkittävästi nykyistä helpommin köykäisellä pohjalla lepääviä ideoita – myös sellaisia, joille suurempaa avomielisyyttä peräänkuuluttavat eivät alkuunkaan lämpeäisi. 

Mullistavien oivallusten ylitarjonta

Ei ole harvinaista kohdata ihmisiä, jotka uskovat päätyneensä sellaisten uusien oivallusten äärelle, jotka kumoaisivat tieteen vallitsevia käsityksiä jos tieteen piirissä vain kuunneltaisiin heitä. Pieni promillen murto-osa näin ajattelevista toki päätyykin uudistamaan jonkin tieteen osa-alueen kartastoja, mutta useimmissa tapauksissa näin ei tapahdu. Monilla on mielikuva, jonka mukaan tiedeyhteisö pyrkii estämään kiistanalaisten aihepiirien käsittelyä, mutta todellisuudessa suuri osa uusia, vallankumouksellisia totuuksia julistavista ihmisistä ei yksinkertaisesti ole pohtinut väitteitään sellaisella hartaalla kriittisyydellä, jonka hedelmät välittyisivät heidän luonnostelemistaan malleista tai tavastaan tuoda niitä esiin, ja herättäisivät halun kuunnella. (Todettakoon myös, että keskimääräinen internet-keskustelussa vaikuttava tiedediggari ole tutkija, eikä keskimääräisestä keskustelusta keskimääräisen tiedediggarin kanssa siten saa muodostettua kovinkaan hyvää kuvaa tiedeyhteisöstä.)

Ihmismielellä on uskomaton taito uskotella itsellensä asioita. Kulttikirjailija, futuristi ja yleisagnostikko Robert Anton Wilsonia mukaillen, "minkä uskoja uskoo, sen todistaja todistaa": Mitä tahansa päädymmekin pitämään uskomisen arvoisena, löydämme sille todennäköisesti perusteet, joilla kykenemme ainakin tilapäisesti vakuuttamaan itsemme. Tämä saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta suhteessa siihen, mitä tekstin alussa kirjoitin vakuuttuneisuudesta. Ristiriita kuitenkin hälvenee kiinnittämällä huomiota siihen, ettei meillä näytä olevan juurikaan kontrollia siitä, minkälaisia asioita päädymme pitämään uskomisen arvoisena. Kun kuitenkin päädymme uskomaan jotain, olemme erittäin kyvykkäitä sulkemaan näköpiiristämme sellaiset näkökulmat, jotka voisivat johtaa omaksumiemme uskomusten kyseenalaistamiseen. 

Jos tieteellisessä mielessä varteenotettavaksi uskomaansa mallia ei ole vaivautunut koettelemaan, tai pyrkinyt arvioimaan sen ansioita vallitsevien mallien näkökulmista, on ymmärrettävää, etteivät tieteen parissa työtään tekevät halua käyttää rajallista aikaansa kyseisen mallin – tai kaikkien muiden samalla avomielisyysvetoomuksella tarjottujen mallien – ruotimiseen. Tämä ei ole sen ahdasmielisempää kuin se, etteivät useimmat ihmiset tule käyttämään aikaa useimpien satunnaisten ihmisten julistamien totuuksien perustan tutkimiseen: erilaisia villejä väitteitä on yksinkertaisesti niin paljon, että on ajankäytöllisestikin vain taloudellista edellyttää todella hyviä perusteita sille, miksi juuri tiettyyn väitteeseen kannattaisi sijoittaa huomiotaan.

Jos tiede on ihmiselle vieras kieli ja kulttuuri, ei ole ihme, jos kommunikaatioyhteyttä ei synny. Kun ihmisiltä kysyy kuvausta siitä prosessista, jolla he ovat koetelleet ja kyseenalaistaneet oivalluksiaan, käy usein ilmeiseksi, ettei tällaisen prosessin tarpeellisuus ole edes käynyt heidän mielessään. Tämä on ymmärrettävää, sillä suuri osa ihmisistä ei ole saanut kummempaa tieteellistä koulutusta. Merkittävä osa tieteen periaatteista ja käytännöistä on monille meistä hämärän peitossa. Kuva tieteen kapeakatseisuudesta saattaakin siten kertoa enemmän kuvan muodostajasta kuin kuvan kohteesta.

Kuvan rajallisuus ja keskeneräisyys kuuluvat asiaan

Jokaisella kulttuurilla ja ajalla on maailmankuvansa, ja siten väistämättä myös omat dogmansa ja sokeat pisteensä. Jokainen maailmankuva kytkeytyy jo määritelmällisesti tiettyyn näkökulmaan, ja jokainen näkökulma on rajaus. Tämä pätee tietenkin myös tieteeseen: Tiedeyhteisö muodostuu yksilöistä, joista kullakin on oma subjektiivisten kokemustensa värittämä – ja myös esimerkiksi taloudellisten realiteettiensa ohjaama – suhteensa siihen maailmankuvaan, jonka kautta he maailmaa jäsentävät. Jokaisessa maailmankuvassa, siis myös reduktionistisissa ja sekulaareissa, on pyhät totuutensa ja sisältä käsin hyvin vaivalloisesti kyseenalaistettavat tabunsa. Näiden syiden vuoksi on vaikea nähdä, miten tiedeyhteisökään, tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuna ilmiönä, edes teoriassa voisi kyetä käsittelemään kaikkia asioita täydellisen neutraalisti ja tasa-arvoisesti.

Edellä kuvattu ei kuitenkaan ole erityisesti tiedeyhteisön ongelma, vaan kaiken ihmistoiminnan ongelma. Tiedeyhteisöstä puhuttaessa se on kuitenkin siinä mielessä tavallista pienempi ongelma, että tieteen keskiössä on useimpia muita ihmisten muodostamia instituutioita paljon vahvempi pyrkimys itsekriittisyyteen ja itsekorjaavuuteen. Tiede kompensoi yksittäisten tutkijoiden sokeita pisteitä joukkoistamalla niiden paikantamisen ja käsittelyn koko tiedeyhteisölle. Tiede ei ole vapaa ajatusvinoumista, mutta siinä on sisäänrakennetusti aito pyrkimys niiden paikantamiseen ja käsittelyyn. Jos tiede onkin jossain asiassa jämähtänyt paikoilleen, tämän on tieteen historian huomioiden perusteltua olettaa olevan tilapäistä. Tiede on pitkämielisyyttä edellyttävä ja opettava prosessi.

Tämä kaikki tehnee selväksi, miten paljon enemmän tarvitsisimme sellaista laadukasta ja helposti ymmärrettävää tiedeviestintää ja -kasvatusta, joka auttaisi ihmisiä ymmärtämään tieteellisten prosessien ja tiedeyhteisön toiminnan luonnetta. Tieteen kuva maailmasta on kroonisesti keskeneräinen, ja näin asian kuuluukin olla. Tiede ei ole mitenkään erityisen ahdasmielistä, mutta sen avomielisyydellä on rajansa, ja hyvä niin – rajaukset ovat minkä tahansa rakentavan toiminnan keskeinen edellytys.

/ / / 

Kirjoittaja on podcastaaja, muusikko ja kirjoittaja, jonka intohimona on osallistua kuuntelua ja ymmärrystä lisäävien siltojen rakentamiseen. Lisätietoa tekemisistäni täältä.

]]>
4 http://vistbacka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258393-tiedeyhteiso-ei-ole-mitenkaan-erityisen-ahdasmielinen#comments Ahdasmielisyys Maailmankuvat Tiede Tiedekasvatus Tutkimus Thu, 19 Jul 2018 07:32:37 +0000 Henry Vistbacka http://vistbacka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258393-tiedeyhteiso-ei-ole-mitenkaan-erityisen-ahdasmielinen
Kiri kiri ministeri Tiilikainen – Itämeri ei odota http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257432-kiri-kiri-ministeri-tiilikainen-itameri-ei-odota <p>Purjehtiessa ja merellä liikkuessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Ja miksi emme ole tehneet enempää Itämeren pelastamiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesälomapurjehdus kohti Gotlantia. Haiseva sinilevä oli valloittanut Nynäshamnin ja lähialueen rannat. &rdquo;Kyllä nuo ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat merensä sotkeneet&rdquo;, kommentoi lapseni. Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja kiukun keskellä melkein hymyilyttivät. Oli vaikea selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.</p><p>&nbsp;</p><p>Valtioiden tekemistä lupauksista huolimatta Itämeren elpyminen on ollut tuskastuttavan hidasta. Meren tila on jossain määrin jopa huonontumassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Itämeren rantavaltiot allekirjoittivat kymmenen vuotta sitten Itämeren suojeluohjelman, Baltic Sea Action Planin. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat sitoumuksistaan. Myös Suomi, vaikka maamme arvioitiin Ruotsin jälkeen suojelutoimissaan parhaimmaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>On täysin selvää, ettemme tällä menolla saavuta tavoitetta Itämeren ekologisesti hyvästä tilasta vuonna 2021. Tämä tietää kaikille Itämeren maille, Suomelle ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) laiskanläksyjä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ensinnäkin maatalouden ympäristöpolitikkaa on uudistettava vaikuttavammaksi. Rehevöityminen on meremme suurin ympäristöongelma ja merkittävin kuormituslähde on maatalous. Maatalouden ympäristötuki ei kohdennu vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi suojelutoimet kohdennettava riskialueille.</p><p>&nbsp;</p><p>Pelloille levitettävän kipsijätteen on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsistä voi tulla pelastus pahoin rehevöityneelle Saaristomerelle ja laajemminkin koko Itämerelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan kipsikäsittelyllä voisi vähentää maatalouden fosforivalumaa Itämereen lähes suojelukomissio Helcomin Suomelle asettaman vähennystavoitteen verran.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen jo usean vuoden ajan toistuvasti ehdottanut, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi. Nyt tässä on vauhdilla toimittava. Suomi aloittaa heinäkuussa Helcomin puheenjohtajamaana ja silloin on saatava sisällytettyä kipsin käyttö myös Helcomin suosituksiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Toiseksi Suomen on kirittävä kaikkia toimia hallitsemattoman roskaantumisen pysäyttämiseksi. Varsinkin muovi on vakava ongelma. Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei edes tunneta. Esimerkiksi ravintoketjun kautta ihmisen elimistöön kulkeutuvat mikromuovin mahdolliset terveysvaikutukset ovat edelleen vain arvailujen varassa. Lisää tutkimusta tarvitaan kipeästi.</p><p>&nbsp;</p><p>Roskaantumisen kitkemiseksi kestävä ratkaisu on kiertotalous. Kulutuksen vähentäminen, ympäristöystävällisten tuotteiden kehittäminen, tuotteiden uudelleen käyttö ja tehokas kierrätys, kertakäyttömuovien poistaminen kulutuksesta, jätteiden käyttö energiana siinä tapauksessa, jos niitä ei muuten voi tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti uudelleen hyödyntää ovat kaikki toimia, joita on kirittävä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaupungeilla on myös paljon tehtävää alueidensa roskisten kehittämisessä ja sijoittelussa. Kotikaupungissani Helsingissä roskaantuminen rannoilla mittava ongelma, jota ei vielä olla otettu toisissaan. Kestävin keino on meistä jokaisen huolehtia, ettei omat roskat päädy luontoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Kolmanneksi on ministerin priorisoitava toimia, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat. Tutkijoiden mukaan merentutkimus on vaakalaudalla. Esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. On hälyttävää, että Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole takuita. Toimia on tehtävä jo syksyn budjettiriihessä.</p><p>Sari Sarkomaa</p><p>Kansanedustaja</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Purjehtiessa ja merellä liikkuessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Ja miksi emme ole tehneet enempää Itämeren pelastamiseksi.

 

Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesälomapurjehdus kohti Gotlantia. Haiseva sinilevä oli valloittanut Nynäshamnin ja lähialueen rannat. ”Kyllä nuo ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat merensä sotkeneet”, kommentoi lapseni. Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja kiukun keskellä melkein hymyilyttivät. Oli vaikea selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

 

Valtioiden tekemistä lupauksista huolimatta Itämeren elpyminen on ollut tuskastuttavan hidasta. Meren tila on jossain määrin jopa huonontumassa.

 

Itämeren rantavaltiot allekirjoittivat kymmenen vuotta sitten Itämeren suojeluohjelman, Baltic Sea Action Planin. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat sitoumuksistaan. Myös Suomi, vaikka maamme arvioitiin Ruotsin jälkeen suojelutoimissaan parhaimmaksi.

 

On täysin selvää, ettemme tällä menolla saavuta tavoitetta Itämeren ekologisesti hyvästä tilasta vuonna 2021. Tämä tietää kaikille Itämeren maille, Suomelle ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) laiskanläksyjä.

 

Ensinnäkin maatalouden ympäristöpolitikkaa on uudistettava vaikuttavammaksi. Rehevöityminen on meremme suurin ympäristöongelma ja merkittävin kuormituslähde on maatalous. Maatalouden ympäristötuki ei kohdennu vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi suojelutoimet kohdennettava riskialueille.

 

Pelloille levitettävän kipsijätteen on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsistä voi tulla pelastus pahoin rehevöityneelle Saaristomerelle ja laajemminkin koko Itämerelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan kipsikäsittelyllä voisi vähentää maatalouden fosforivalumaa Itämereen lähes suojelukomissio Helcomin Suomelle asettaman vähennystavoitteen verran.

 

Olen jo usean vuoden ajan toistuvasti ehdottanut, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi. Nyt tässä on vauhdilla toimittava. Suomi aloittaa heinäkuussa Helcomin puheenjohtajamaana ja silloin on saatava sisällytettyä kipsin käyttö myös Helcomin suosituksiin.

 

Toiseksi Suomen on kirittävä kaikkia toimia hallitsemattoman roskaantumisen pysäyttämiseksi. Varsinkin muovi on vakava ongelma. Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei edes tunneta. Esimerkiksi ravintoketjun kautta ihmisen elimistöön kulkeutuvat mikromuovin mahdolliset terveysvaikutukset ovat edelleen vain arvailujen varassa. Lisää tutkimusta tarvitaan kipeästi.

 

Roskaantumisen kitkemiseksi kestävä ratkaisu on kiertotalous. Kulutuksen vähentäminen, ympäristöystävällisten tuotteiden kehittäminen, tuotteiden uudelleen käyttö ja tehokas kierrätys, kertakäyttömuovien poistaminen kulutuksesta, jätteiden käyttö energiana siinä tapauksessa, jos niitä ei muuten voi tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti uudelleen hyödyntää ovat kaikki toimia, joita on kirittävä.

 

Kaupungeilla on myös paljon tehtävää alueidensa roskisten kehittämisessä ja sijoittelussa. Kotikaupungissani Helsingissä roskaantuminen rannoilla mittava ongelma, jota ei vielä olla otettu toisissaan. Kestävin keino on meistä jokaisen huolehtia, ettei omat roskat päädy luontoon.

 

Kolmanneksi on ministerin priorisoitava toimia, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat. Tutkijoiden mukaan merentutkimus on vaakalaudalla. Esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa.

 

Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. On hälyttävää, että Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole takuita. Toimia on tehtävä jo syksyn budjettiriihessä.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

 

]]>
10 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257432-kiri-kiri-ministeri-tiilikainen-itameri-ei-odota#comments Itämeri Kiertotalous Luonnonsuojelu Tutkimus Tue, 26 Jun 2018 07:03:44 +0000 Sari Sarkomaa http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257432-kiri-kiri-ministeri-tiilikainen-itameri-ei-odota
Runsas viidennes naisista kokeneet lähisuhdeväkivaltaa - entä miehet? http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256160-runsas-viidennes-naisista-kokeneet-lahisuhdevakivaltaa-enta-miehet <p>Päivän otsikot rummuttavat kuinka runsas viidennes parisuhteessa olleista naisista on kokenut nykyisen tai entisen kumppanin väkivaltaa tuoreen selvityksen mukaan, näin kertoo mm <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10231914">Yle</a>. Kyseessä on selvitys, jonka on teettänyt Sisäministeriö ja tarkoituksena oli selvittää turvallisuuden toteutumista eri sukupuolten ja väestöryhmien kannalta.</p><p>Selvitys on tilattu konsulttiyrityksiltä KPMG ja WoM Sisäministeriön toimesta. Siinä painottuu vahvasti naisnäkökulma ja selvityksen kerrotaankin olevan osa Naisjärjestöjen Keskusliiton ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnan 100 tasa-arvotekoa -hanketta.</p><p>Itse <a href="http://intermin.fi/documents/1410869/4024872/Turvallisuuden%2Byhdenvertaisuus%2Bselvitys%2B310518.pdf/9091cbbf-6dd9-4d8a-b337-01be26de818a">selvityksessä</a> jääkin perinteisesti miesnäkökulma sivuun ja vähälle selvittelylle. Lopussa todetaan ytimekkäästi miesten uhkista: &quot;<em>Miehet joutuvat naisia useammin henkirikoksen tai muun väkivallanteon kohteeksi. Koskettaa miehiä.</em>&quot;</p><p>Loppuyhteenvedossa päädytään seuraavaan:</p><p>&quot;<em>Väkivallan tekemisen ja kokemisen sukupuolittuminen on tutkimuksissa edelleen selvästi näkyvä ilmiö. Työtä väkivallan ehkäisemiseksi on kehitettävä sukupuolitietoisella työotteella, jossa tunnistetaan koko yhteiskunnassa vaikuttavien sukupuolittavien ajattelutapojen vaikutukset ja kyetään pureutumaan väkivaltaa aiheuttaviin syihin eri sukupuolten kannalta.</em>&quot;</p><p>Kehitettävä sukupuolitietoisella työotteella - millainenhan se oikein on? Koko kappale kuulostaa varsin erikoiselta, mutta kyllähän konsulttitoimistot osaa varsinkin, kun tuo WoM näkyy olevan naisten erikseen tasa-arvokysymyksiin ja suunnitelmiin keskittyvä <a href="http://wom.fi/">konsulttitoimisto</a>. Jos joku osaa kääntää tuon selkokielelle, niin kertokaahan. <img alt="wink" height="23" src="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/wink_smile.png" title="wink" width="23" /></p><p><strong>Tuoreen selvityksen tieto onkin vuodelta 2014</strong></p><p>Mediat eivät vaikuta juurikaan käyneet itse selvitystä katsomassa ja kertovat tästä mullistavasta tuloksesta tiedotteen pohjalta. Tuo tulos tosin on jo vuodelta 2014 tehdystä EU:n tutkimuksesta, josta jo keskustelukin on useasti käyty. Jostain syystä tämä on kuitenkin valikoitunut tiedotuksen kärjeksi.</p><p>Selvitys on oikeastaan kooste viime vuosien tutkimuksista sisältäen pienen kyselysosuuden alueen ammattilaisille. Itse en ollut kovin vaikuttunut, mutta ilmeisesti sisäministeri Mykkänen oli kertoessaan sen olevan kattavin katsaus olemassa olevaan tietoon eri ryhmien turvallisuuden tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.</p><p>&quot;<em>Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on yksi selvityksen esiin nostama esimerkki turvallisuuden eriarvoisuudesta. Ongelma on tunnistettu jo pitkään, mutta silti tilanne ei ole parantunut. Eri viranomaisten on toimittava aktiivisesti ongelman ratkaisemiseksi, pelkkä rikosprosessi ei riitä. Esimerkiksi neuvolassa asia on otettava puheeksi jokaisen perheen kanssa, sisäministeri <strong>Kai Mykkänen </strong>sanoi julkistustilaisuudessa.</em>&quot;</p><p><strong>Kohdistuuko miehiin lähisuhdeväkivaltaa?</strong></p><p>Tämä ei tutkimuksesta selviä ja ko EU-tutkimus koskikin ainoastaan naisia eri maissa. Itseäni tämä kiinnostaisi, sillä kaikenlaista on vuosien varrella nähty sekä naisten että miesten toimesta tapahtuvan.</p><p>2000-luvun lopussa nousi suuri metakka naisasiajärjestöjen toimesta, kun RAY myönsi rahaa miehiin kohdistuvan väkivallan tutkimiseksi. Onneksi jotain tutkimusta silti saatiin tehtyä ja<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5487134"> 2010 mm uutisoitiin seuraavasti</a>:</p><p>&quot;<em>Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.</em>&quot;</p><p>Viikko sitten kerrottiin Pia Keiskin väitöskirjasta:</p><p>&quot;<em>Rikostilastojen valossa miehet käyttävät lievää parisuhdeväkivaltaa enemmän kuin naiset, mutta vakavaa parisuhdeväkivaltaa käyttävät miehet ja naiset melkein yhtä paljon. Lapsia kohtaan perheväkivaltaa käyttävät äidit enemmän kuin isät</em>&quot;, Keiski sanoo.</p><p>Nämä ovat esimerkkejä siitä, että ongelmia esiintyy myös muillakin kuin miehillä eikä sen tarkoitus ole silti vähätellä miesten tekemää.</p><p><strong>Mitä tällä haluan sanoa?</strong></p><p>Haluaisin sanoa sen, että vastoin konsulttien kertomaa kaivataan myös aidosti tasa-arvoista tutkimusta ja uutisointia. Väkivalta - niin henkinen kuin fyysinen - sattuu miehiin ja naisiin. Se on yksinkertaisesti väärin ja tuottaa paljon tuskaa maassamme.</p><p>En ole kertomassa, että naiset olisivat pahempia tai luomassa vastakkainasetelmaa. Uskon että miehet ovat väkivaltaisempia ja ongelma on todellinen. Sen ei pitäisi kuitenkaan tarkoittaa naisten tekemän väkivallan mitätöintiä ja vähättelyä. Väkivalta lähisuhteessa kenen tahansa tekemänä on väärin.</p><p>Jos esimerkiksi on tarkoitus selvittää sisäministeriön rahoilla aidosti turvallisuuden toteutumista eri ryhmien kohdalla, ei se saisi värittyä näin pahasti tekijöiden toimesta. Toivottavasti tuosta selvityksestä ei kovin suuria summia maksettu - itse en ainakaan tuollaisesta koosteesta ole kovin vaikuttunut vaikka paljon hienoja sanoja on mukaan saatukin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Päivän otsikot rummuttavat kuinka runsas viidennes parisuhteessa olleista naisista on kokenut nykyisen tai entisen kumppanin väkivaltaa tuoreen selvityksen mukaan, näin kertoo mm Yle. Kyseessä on selvitys, jonka on teettänyt Sisäministeriö ja tarkoituksena oli selvittää turvallisuuden toteutumista eri sukupuolten ja väestöryhmien kannalta.

Selvitys on tilattu konsulttiyrityksiltä KPMG ja WoM Sisäministeriön toimesta. Siinä painottuu vahvasti naisnäkökulma ja selvityksen kerrotaankin olevan osa Naisjärjestöjen Keskusliiton ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnan 100 tasa-arvotekoa -hanketta.

Itse selvityksessä jääkin perinteisesti miesnäkökulma sivuun ja vähälle selvittelylle. Lopussa todetaan ytimekkäästi miesten uhkista: "Miehet joutuvat naisia useammin henkirikoksen tai muun väkivallanteon kohteeksi. Koskettaa miehiä."

Loppuyhteenvedossa päädytään seuraavaan:

"Väkivallan tekemisen ja kokemisen sukupuolittuminen on tutkimuksissa edelleen selvästi näkyvä ilmiö. Työtä väkivallan ehkäisemiseksi on kehitettävä sukupuolitietoisella työotteella, jossa tunnistetaan koko yhteiskunnassa vaikuttavien sukupuolittavien ajattelutapojen vaikutukset ja kyetään pureutumaan väkivaltaa aiheuttaviin syihin eri sukupuolten kannalta."

Kehitettävä sukupuolitietoisella työotteella - millainenhan se oikein on? Koko kappale kuulostaa varsin erikoiselta, mutta kyllähän konsulttitoimistot osaa varsinkin, kun tuo WoM näkyy olevan naisten erikseen tasa-arvokysymyksiin ja suunnitelmiin keskittyvä konsulttitoimisto. Jos joku osaa kääntää tuon selkokielelle, niin kertokaahan. wink

Tuoreen selvityksen tieto onkin vuodelta 2014

Mediat eivät vaikuta juurikaan käyneet itse selvitystä katsomassa ja kertovat tästä mullistavasta tuloksesta tiedotteen pohjalta. Tuo tulos tosin on jo vuodelta 2014 tehdystä EU:n tutkimuksesta, josta jo keskustelukin on useasti käyty. Jostain syystä tämä on kuitenkin valikoitunut tiedotuksen kärjeksi.

Selvitys on oikeastaan kooste viime vuosien tutkimuksista sisältäen pienen kyselysosuuden alueen ammattilaisille. Itse en ollut kovin vaikuttunut, mutta ilmeisesti sisäministeri Mykkänen oli kertoessaan sen olevan kattavin katsaus olemassa olevaan tietoon eri ryhmien turvallisuuden tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.

"Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on yksi selvityksen esiin nostama esimerkki turvallisuuden eriarvoisuudesta. Ongelma on tunnistettu jo pitkään, mutta silti tilanne ei ole parantunut. Eri viranomaisten on toimittava aktiivisesti ongelman ratkaisemiseksi, pelkkä rikosprosessi ei riitä. Esimerkiksi neuvolassa asia on otettava puheeksi jokaisen perheen kanssa, sisäministeri Kai Mykkänen sanoi julkistustilaisuudessa."

Kohdistuuko miehiin lähisuhdeväkivaltaa?

Tämä ei tutkimuksesta selviä ja ko EU-tutkimus koskikin ainoastaan naisia eri maissa. Itseäni tämä kiinnostaisi, sillä kaikenlaista on vuosien varrella nähty sekä naisten että miesten toimesta tapahtuvan.

2000-luvun lopussa nousi suuri metakka naisasiajärjestöjen toimesta, kun RAY myönsi rahaa miehiin kohdistuvan väkivallan tutkimiseksi. Onneksi jotain tutkimusta silti saatiin tehtyä ja 2010 mm uutisoitiin seuraavasti:

"Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään."

Viikko sitten kerrottiin Pia Keiskin väitöskirjasta:

"Rikostilastojen valossa miehet käyttävät lievää parisuhdeväkivaltaa enemmän kuin naiset, mutta vakavaa parisuhdeväkivaltaa käyttävät miehet ja naiset melkein yhtä paljon. Lapsia kohtaan perheväkivaltaa käyttävät äidit enemmän kuin isät", Keiski sanoo.

Nämä ovat esimerkkejä siitä, että ongelmia esiintyy myös muillakin kuin miehillä eikä sen tarkoitus ole silti vähätellä miesten tekemää.

Mitä tällä haluan sanoa?

Haluaisin sanoa sen, että vastoin konsulttien kertomaa kaivataan myös aidosti tasa-arvoista tutkimusta ja uutisointia. Väkivalta - niin henkinen kuin fyysinen - sattuu miehiin ja naisiin. Se on yksinkertaisesti väärin ja tuottaa paljon tuskaa maassamme.

En ole kertomassa, että naiset olisivat pahempia tai luomassa vastakkainasetelmaa. Uskon että miehet ovat väkivaltaisempia ja ongelma on todellinen. Sen ei pitäisi kuitenkaan tarkoittaa naisten tekemän väkivallan mitätöintiä ja vähättelyä. Väkivalta lähisuhteessa kenen tahansa tekemänä on väärin.

Jos esimerkiksi on tarkoitus selvittää sisäministeriön rahoilla aidosti turvallisuuden toteutumista eri ryhmien kohdalla, ei se saisi värittyä näin pahasti tekijöiden toimesta. Toivottavasti tuosta selvityksestä ei kovin suuria summia maksettu - itse en ainakaan tuollaisesta koosteesta ole kovin vaikuttunut vaikka paljon hienoja sanoja on mukaan saatukin.

]]>
8 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256160-runsas-viidennes-naisista-kokeneet-lahisuhdevakivaltaa-enta-miehet#comments Henkinen väkivalta Kotiväkivalta Lähisuhdeväkivalta Miesten ja naisten tasa-arvo Tutkimus Thu, 31 May 2018 16:41:41 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256160-runsas-viidennes-naisista-kokeneet-lahisuhdevakivaltaa-enta-miehet
Miten ehkäistä työuupumusta? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254777-miten-ehkaista-tyouupumusta <p>Tutkimus on tehty - mitkä ovat tulokset? Aikoinaan, joskus; kauan kauan sitten, minäkin olin nuori mies. Silloinen pomo antoi &quot;meille&quot;, kolmelle miehelle, tehtävän. Piti siirtää tonnin verran (n.1000kg) granulaattia (muovirouhe) oktabiinistä (8-kulmainen pahvipytty) kuution metalliastiaan.</p><p>Trukilla nostimme tuon oktabiinin metallipytyn päälle ja puukotimme pohjan rikki. Siitä ne sitten reiästä valuivat rouheet nätisti. Hetken kuluttua pomo tuli ja tuumasi: hän sen tiesi, että kun laittaa fiksut ja laiskat miehet hommiin niin se onnistuu. Onnistui!</p><p>Tuo on yksi tapa ehkäistä työuupumusta: teetä työt fiksuilla ja laiskoilla - mutta älä odota liikaa!(?)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tutkimus on tehty - mitkä ovat tulokset? Aikoinaan, joskus; kauan kauan sitten, minäkin olin nuori mies. Silloinen pomo antoi "meille", kolmelle miehelle, tehtävän. Piti siirtää tonnin verran (n.1000kg) granulaattia (muovirouhe) oktabiinistä (8-kulmainen pahvipytty) kuution metalliastiaan.

Trukilla nostimme tuon oktabiinin metallipytyn päälle ja puukotimme pohjan rikki. Siitä ne sitten reiästä valuivat rouheet nätisti. Hetken kuluttua pomo tuli ja tuumasi: hän sen tiesi, että kun laittaa fiksut ja laiskat miehet hommiin niin se onnistuu. Onnistui!

Tuo on yksi tapa ehkäistä työuupumusta: teetä työt fiksuilla ja laiskoilla - mutta älä odota liikaa!(?)

]]>
0 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254777-miten-ehkaista-tyouupumusta#comments Koulutus Tutkimus Työ Työuupumus Uupumus Thu, 03 May 2018 03:37:37 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254777-miten-ehkaista-tyouupumusta
Kaivinkone- vai teelusikkatiedettä? (2) http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253297-kaivinkone-vai-teelusikkatiedetta-2 <p>Esittelen tässä kirjoitussarjan toisessa osassa tutkimuskirjallisuutta ja empiriaa, jonka perusteella pidän pätevänä hypoteesina, että hyvin iso osa vaikuttavaksi luullusta tai tarkoitetusta nykyisestä tutkimuksesta on vaikuttavuudeltaan hyvin heikkoa tai jopa negatiivista.</p><p>Lisäksi esittelen hypoteesin antia suhteessa pariin ajankohtaiseen puheenaiheeseen eli sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseen ja alhaiseen syntyvyyteen.</p><p>Jared Diamond on esittänyt valtiotason hyvinvoinnin perustaksi erityisesti suotuisaa ilmastoa ja muita maantieteellisiä syitä.</p><p>Daron Acemoglu ja James A. Robinson kiistävät Diamondin hypoteesin ilmeisen vahvoin perustein ja esimerkein. He eivät käytä evoluutioon viittaavia ilmaisuja, mutta evoluutiotermejä käyttäen he tarkoittavat sanoa, että valtiot jotka sopeutuvat ympäristöönsä paremmin pärjäävät ainakin pitemmän päälle paljon paremmin kuin heikommin sopeutuvat.</p><p>Paremmin sopeutuva valtio tarjoaa kaikille tai ainakin suurimmalle osalle väestöstä mahdollisuuden osallistua sekä poliittisesti että taloudellisesti. Myös vanhojen rakenteiden luova tuho tulee sallia.</p><p>Avainasemassa on, että toimivatko instituutiot (eli käytännön työnjako, toiminta, toimintakulttuuri jne) inklusiivisesti eli mukaan ottavasti vai ekstraktiivisesti eli tavalla joka riistää ihmisten työn tulokset ja tukahduttaa kehityksen.</p><p>Jukka Korpela osoittaa puolestaan hyvin kiinnostavasti, miten monimutkaista, sattumanvaraista, ristiriitaista ja usein myös hyvin hidasta instituutioiden/toimintakulttuurin jne. kehitys voi olla.</p><p>Noel Yuval Harari tuo hypoteesin tueksi toisen tarpeellisen ulottuvuuden eli hyvin vahvat jaetut uskomukset, jotka vaikeuttavat tai jopa estävät sellaisen analyysin tekemistä, jota tarvitaan instituution jne. pysyväksi ja vaikuttavaksi muuttamiseksi tai edes sen yrittämiseksi.</p><p>Harari ei ole ensimmäinen tutkija joka esittelee jaettuja uskomuksia, mutta hän esittelee niitä hyvin elävästi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Empiriaa inklusiivisuuden lisäämisen vaikuttavuudesta</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Ainakin työelämän puolella on toteutettu pitkien kehityskulkujen analyysiin perustuvia instituution/työnjaon muutoksia, joilla on saatu aikaan laadullisesti että määrällisesti hyvin vaikuttavia tuloksia aikaan. Oheisena <u><a href="http://timolampinen.blogspot.fi/2014/01/paras-ratkaisu-yllattaa-usein-myos.html">linkki</a></u> erään erityisen hyvin tuntemani esimerkkitapauksen kuvaukseen.</p><p>Kannattaa kiinnittää huomiota kuinka tapauksessa ilmenee useita edellä esiteltyjä seikkoja. Toimintakulttuurin hidas kieroutuminen ja suuren enemmistön sekä myös kellokkaiden vastahakoisuus hyväksyä vaikuttavaan ratkaisuun johtava analyysi ja sen johdosta tarvittavat toimenpiteet.</p><p>Pane erityisesti merkille, että vallitsevan ja tässä tapauksessa virheellisen uskomuksen mukaan työnjako oli pääosin kunnossa, siinä ei muka ollut korjattavaa. Kannattaa siten etsiä myös instituution/työnjaon ydinongelmaan tiiviisti kytkeytyvää/sitä myötäilevää ja ehkä tukevaa tai peittävää jaettua uskomusta/ksia, jos olettaa jo löytäneensä ydinongelman, jonka korjaaminen johtaa vaikuttavaan muutokseen. Tällaisen löytyminen lisää todennäköisyyttä että olet löytänyt ydinongelman tai ainakin päässyt lähelle toimivan ratkaisun löytymistä.&nbsp; Ja muista että vaikuttavan ratkaisun edellytys on lähes aina että aloitetaan instituution/työnjaon/käytännön toiminnan korjaamisesta - uskomukset muuttuvat kyllä aikanaan kun uuden työnjaon ylivoimaisuus on osoitettu käytännössä. (Tämä kappale on lisätty 5.4.2018)</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ajankohtaisia kytkentöjä</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Instituution/työnjaon konkreettisessa muuttamisessa on ilmeisesti vaikuttava ratkaisu myös esim. Reetta Rädyn <u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10138611">kirjoituksessaan</a></u> pari päivää sitten kaipaamaan vaikuttavaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, jos ratkaisua ylipäänsä on. &nbsp;</p><p>Analyysiä tehdessä suosittelen kiinnittämään huomiota ns. ruuhkavuosi-ilmiöön. Se on vastoin vallitsevaa jaettua uskomusta hyvin moderni ilmiö myös äitien osalta eikä aikaisempi, ainakin noin kymmenen ihmisen roolien tasajako sekä äidin että isän kesken voi eliminoida ongelmaa. Ruuhkavuori muuttaisi vain hieman muotoaan, mutta ei poistuisi. &nbsp;</p><p>Esimerkiksi Väestöliiton ajankohtaiseen tuskailuun Suomen alhaisesta syntyvyydestä suosittelen miettimään ruuhkavuosi-uskomusten työnjakovaikutusten lisäksi esimerkiksi uskomusta että lapsella pitää olla oma huone. Tuon modernin uskomuksen noudattamisen kalleus voi aiheuttaa käytännössä yhden merkittävimmistä institutionaalisista syistä alhaiselle syntyvyydelle.</p><p>Uskomus on muodostunut vasta toisen maailmansodan jälkeen. Jopa yläluokan parissa pidettiin vielä 1930-luvulla lapsen omaa huonetta sopimattomana ylellisyytenä. Esim. Ruotsissa jossa syntyvyys on nyt tiettävästi korkeampi, on keskimäärin isommat asunnot.&nbsp; Nyt on kolme vaihtoehtoa mistä valita - luopua uudesta uskomuksesta, ostaa isompi asunto tai pidättyä ensimmäisen tai toisen lapsen hankinnasta. Kolmas vaihtoehto taitaa olla helpointa valita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kamarioppineisuus vai empiria?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>On perusteita rinnastaa nykyinen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen pyrkivä akateeminen tutkimus (teelusikkatiede) suurelta osin esimerkiksi geologiassa 1700-luvulla vallinneeseen kamarioppineiden neptunismiin.</p><p>Väitteeni koskee erityisesti sellaista tutkimusta, josta puuttuu selkeä analyysi ongelman/ilmiön synnystä ja siihen kytkeytyvistä jaetuista uskomuksista ja joka ei ehdota keinoksi instituution/työnjaon/käytännön toiminnan jne selkeästi määriteltyjä, pysyväisluontoisia muutoksia vaan esimerkiksi vetoaa epämääräisesti asenteiden muuttamisen tarpeeseen tai vaatii määrärahojen lisäämistä tulonsiirtoihin tai palkatun henkilöstön lisäämiseksi.</p><p>Vastaavasti suosittelemani (riittävän pitkään ja perusteelliseen) empiiriseen tarkasteluun tukeutuva lähestymistapa (kaivinkonetiede) rinnastuu James Huttonin ehdottamaan ja sittemmin tieteellisen geologian myös valtavirraksi muodostuneeseen lähestymistapaan.</p><p>Kirjoituksen kolmannessa osassa esittelen joitakin esimerkkejä tutkimuksesta, jonka oletan täyttävän teelusikkatieteen kriteerit.</p><p>Myös lukijoiden ehdotukset ovat tervetulleita, myös sellaisesta tutkimuksesta joka täyttäisi kaivinkonetieteen kriteerit.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kirjallisuutta:</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Acemoglu Daron ja Robinson James A. : Miksi maat kaatuvat. Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty. Terra Cognita 2013.</p><p>Diamond Jared: Tykit, taudit ja teräs. Ihmisten yhteiskuntien kohtalot. Terra Cognita 2003.</p><p>Harari Yuval Noah: Homo Deus. Huomisen lyhyt historia. Bazar 2017.</p><p>Harari Yuval Noah: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Bazar 2017.</p><p>Korpela Jukka: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn. Gaudeamus 2015.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Linkki kirjoitussarjan ensimmäiseen osaan:</strong></p><p><u><a href="http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252574-kaivinkone-vai-teelusikkatiedetta-1">Kaivinkone- vai teelusikkatiedettä (1)</a></u></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Esittelen tässä kirjoitussarjan toisessa osassa tutkimuskirjallisuutta ja empiriaa, jonka perusteella pidän pätevänä hypoteesina, että hyvin iso osa vaikuttavaksi luullusta tai tarkoitetusta nykyisestä tutkimuksesta on vaikuttavuudeltaan hyvin heikkoa tai jopa negatiivista.

Lisäksi esittelen hypoteesin antia suhteessa pariin ajankohtaiseen puheenaiheeseen eli sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseen ja alhaiseen syntyvyyteen.

Jared Diamond on esittänyt valtiotason hyvinvoinnin perustaksi erityisesti suotuisaa ilmastoa ja muita maantieteellisiä syitä.

Daron Acemoglu ja James A. Robinson kiistävät Diamondin hypoteesin ilmeisen vahvoin perustein ja esimerkein. He eivät käytä evoluutioon viittaavia ilmaisuja, mutta evoluutiotermejä käyttäen he tarkoittavat sanoa, että valtiot jotka sopeutuvat ympäristöönsä paremmin pärjäävät ainakin pitemmän päälle paljon paremmin kuin heikommin sopeutuvat.

Paremmin sopeutuva valtio tarjoaa kaikille tai ainakin suurimmalle osalle väestöstä mahdollisuuden osallistua sekä poliittisesti että taloudellisesti. Myös vanhojen rakenteiden luova tuho tulee sallia.

Avainasemassa on, että toimivatko instituutiot (eli käytännön työnjako, toiminta, toimintakulttuuri jne) inklusiivisesti eli mukaan ottavasti vai ekstraktiivisesti eli tavalla joka riistää ihmisten työn tulokset ja tukahduttaa kehityksen.

Jukka Korpela osoittaa puolestaan hyvin kiinnostavasti, miten monimutkaista, sattumanvaraista, ristiriitaista ja usein myös hyvin hidasta instituutioiden/toimintakulttuurin jne. kehitys voi olla.

Noel Yuval Harari tuo hypoteesin tueksi toisen tarpeellisen ulottuvuuden eli hyvin vahvat jaetut uskomukset, jotka vaikeuttavat tai jopa estävät sellaisen analyysin tekemistä, jota tarvitaan instituution jne. pysyväksi ja vaikuttavaksi muuttamiseksi tai edes sen yrittämiseksi.

Harari ei ole ensimmäinen tutkija joka esittelee jaettuja uskomuksia, mutta hän esittelee niitä hyvin elävästi.

 

Empiriaa inklusiivisuuden lisäämisen vaikuttavuudesta

 

Ainakin työelämän puolella on toteutettu pitkien kehityskulkujen analyysiin perustuvia instituution/työnjaon muutoksia, joilla on saatu aikaan laadullisesti että määrällisesti hyvin vaikuttavia tuloksia aikaan. Oheisena linkki erään erityisen hyvin tuntemani esimerkkitapauksen kuvaukseen.

Kannattaa kiinnittää huomiota kuinka tapauksessa ilmenee useita edellä esiteltyjä seikkoja. Toimintakulttuurin hidas kieroutuminen ja suuren enemmistön sekä myös kellokkaiden vastahakoisuus hyväksyä vaikuttavaan ratkaisuun johtava analyysi ja sen johdosta tarvittavat toimenpiteet.

Pane erityisesti merkille, että vallitsevan ja tässä tapauksessa virheellisen uskomuksen mukaan työnjako oli pääosin kunnossa, siinä ei muka ollut korjattavaa. Kannattaa siten etsiä myös instituution/työnjaon ydinongelmaan tiiviisti kytkeytyvää/sitä myötäilevää ja ehkä tukevaa tai peittävää jaettua uskomusta/ksia, jos olettaa jo löytäneensä ydinongelman, jonka korjaaminen johtaa vaikuttavaan muutokseen. Tällaisen löytyminen lisää todennäköisyyttä että olet löytänyt ydinongelman tai ainakin päässyt lähelle toimivan ratkaisun löytymistä.  Ja muista että vaikuttavan ratkaisun edellytys on lähes aina että aloitetaan instituution/työnjaon/käytännön toiminnan korjaamisesta - uskomukset muuttuvat kyllä aikanaan kun uuden työnjaon ylivoimaisuus on osoitettu käytännössä. (Tämä kappale on lisätty 5.4.2018)

 

Ajankohtaisia kytkentöjä

 

Instituution/työnjaon konkreettisessa muuttamisessa on ilmeisesti vaikuttava ratkaisu myös esim. Reetta Rädyn kirjoituksessaan pari päivää sitten kaipaamaan vaikuttavaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, jos ratkaisua ylipäänsä on.  

Analyysiä tehdessä suosittelen kiinnittämään huomiota ns. ruuhkavuosi-ilmiöön. Se on vastoin vallitsevaa jaettua uskomusta hyvin moderni ilmiö myös äitien osalta eikä aikaisempi, ainakin noin kymmenen ihmisen roolien tasajako sekä äidin että isän kesken voi eliminoida ongelmaa. Ruuhkavuori muuttaisi vain hieman muotoaan, mutta ei poistuisi.  

Esimerkiksi Väestöliiton ajankohtaiseen tuskailuun Suomen alhaisesta syntyvyydestä suosittelen miettimään ruuhkavuosi-uskomusten työnjakovaikutusten lisäksi esimerkiksi uskomusta että lapsella pitää olla oma huone. Tuon modernin uskomuksen noudattamisen kalleus voi aiheuttaa käytännössä yhden merkittävimmistä institutionaalisista syistä alhaiselle syntyvyydelle.

Uskomus on muodostunut vasta toisen maailmansodan jälkeen. Jopa yläluokan parissa pidettiin vielä 1930-luvulla lapsen omaa huonetta sopimattomana ylellisyytenä. Esim. Ruotsissa jossa syntyvyys on nyt tiettävästi korkeampi, on keskimäärin isommat asunnot.  Nyt on kolme vaihtoehtoa mistä valita - luopua uudesta uskomuksesta, ostaa isompi asunto tai pidättyä ensimmäisen tai toisen lapsen hankinnasta. Kolmas vaihtoehto taitaa olla helpointa valita.

 

Kamarioppineisuus vai empiria?

 

On perusteita rinnastaa nykyinen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen pyrkivä akateeminen tutkimus (teelusikkatiede) suurelta osin esimerkiksi geologiassa 1700-luvulla vallinneeseen kamarioppineiden neptunismiin.

Väitteeni koskee erityisesti sellaista tutkimusta, josta puuttuu selkeä analyysi ongelman/ilmiön synnystä ja siihen kytkeytyvistä jaetuista uskomuksista ja joka ei ehdota keinoksi instituution/työnjaon/käytännön toiminnan jne selkeästi määriteltyjä, pysyväisluontoisia muutoksia vaan esimerkiksi vetoaa epämääräisesti asenteiden muuttamisen tarpeeseen tai vaatii määrärahojen lisäämistä tulonsiirtoihin tai palkatun henkilöstön lisäämiseksi.

Vastaavasti suosittelemani (riittävän pitkään ja perusteelliseen) empiiriseen tarkasteluun tukeutuva lähestymistapa (kaivinkonetiede) rinnastuu James Huttonin ehdottamaan ja sittemmin tieteellisen geologian myös valtavirraksi muodostuneeseen lähestymistapaan.

Kirjoituksen kolmannessa osassa esittelen joitakin esimerkkejä tutkimuksesta, jonka oletan täyttävän teelusikkatieteen kriteerit.

Myös lukijoiden ehdotukset ovat tervetulleita, myös sellaisesta tutkimuksesta joka täyttäisi kaivinkonetieteen kriteerit.

 

Kirjallisuutta:

 

Acemoglu Daron ja Robinson James A. : Miksi maat kaatuvat. Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty. Terra Cognita 2013.

Diamond Jared: Tykit, taudit ja teräs. Ihmisten yhteiskuntien kohtalot. Terra Cognita 2003.

Harari Yuval Noah: Homo Deus. Huomisen lyhyt historia. Bazar 2017.

Harari Yuval Noah: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Bazar 2017.

Korpela Jukka: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn. Gaudeamus 2015.

 

Linkki kirjoitussarjan ensimmäiseen osaan:

Kaivinkone- vai teelusikkatiedettä (1)

]]>
0 http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253297-kaivinkone-vai-teelusikkatiedetta-2#comments Kehittäminen Strateginen tutkimus Tiede Tutkimus Vaikuttavuus Wed, 04 Apr 2018 06:56:47 +0000 Timo Lampinen http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253297-kaivinkone-vai-teelusikkatiedetta-2
Näyttö kännykkäsäteilyn terveysriskistä vahvistui - Ramazzini-tutkimus http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252756-naytto-kannykkasateilyn-terveysriskista-vahvistui-ramazzini-tutkimus <p><strong>Ramazzini Instituutti (RI) Italiassa</strong> on julkaissut <strong>tuloksia maailman suurimmasta eläinkokeesta</strong>, jossa on tutkittu radiotaajuisen säteilyn (kännykkäsäteilyn) vaikutusta.</p><p>Tulokset osoittavat, että <strong>radiotaajuiselle säteilylle (GSM 1,8 GHz) altistetut rotat saivat sydämeen schwan-solujen kasvaimia, joita altistamattomassa verrokkiryhmässä ei esiintynyt</strong>. Tutkimuksessa käytetty radiotaajuisen säteilyn taso ovat <strong>verrattavissa matkapuhelintukiaseman välittömässä läheisyydessä asuvien ihmisten säteilykuormitukseen</strong>.<br /><br />Tutkijat tuovat esille sen, että <strong>radiotaajuisen säteilyn syöpäluokitusta tulisi WHO IARC:n harkita uudelleen</strong> ja&nbsp; nostaa se <strong>luokkaan: &#39;todennäköisesti karsinogeeninen&#39;</strong>. Tätä tukevat uusimmat matkapuhelintukiasemien vaikutusta ihmisillä selvittävät tutkimukset, joita listaan tämän jutun lopussa. &nbsp;</p><p><br /><a href="https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0013935118300367/pdfft?md5=8ecce2d29bf420a19bd2e69f3e3b7239&amp;pid=1-s2.0-S0013935118300367-main.pdf"><img alt="Kuva 1. amazzini Instituutin koeasetelma, rottien häkkien keskellä 1,8 GHz RF-antenni." height="425" src="http://www.sustainablemobile.com/Ukuvat/Exposure-set-up-Ramazzini.JPG" width="628" /></a></p><p>Kuva: Ramazzini Instituutin koeasetelma, rottien häkkien keskellä 1,8 GHz GSM-antenni.</p><p>&nbsp;</p><p>Myös <a href="http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217540-suuri-amerikkalainen-ntp-tutkimus-radiotaajuinen-sateily-aiheuttaa-kasvaimia">aikaisemmin käsittelemässäni</a> USA:n <strong>suuressa National Toxicology Program (NTP)-tutkimuksessa, koe-eläimille ilmeni Schwan-solujen kasvaimia sydämessä ja myös glioomaa (aivokasvaimia)</strong>. <strong>NTP-tutkimuksessa tutkittiin lähikentän (near-field) säteilykuormituksen (&#39;kännykänkäytön&#39;) vaikutuksia koe-eläimiin, kun taas Ramazzini-instituutin tutkimuksessa kiinnostuksena oli huomattavasti pienempitehoisen far-field-säteilykuormituksen vaikutukset</strong>.</p><p><strong>Aikaisemmin schwan-solujen kasvaimia on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23975478,23877578,23261330,21862434,19513546,17034627,16136046,15475713,23657200">useassa epidemiologisessa tutkimuksessa huomattu ahkerilla kännykänkäyttäjillä kuulohermokasvaimen (Schwannoma</a>) muodossa</strong>. <strong>Italiassa on jo työntekijöille korvattu korkeimmassa oikeusasteessa näiden kasvainten aiheuttama haitta</strong> (<a href="http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236169-eu-ennakkotapaus-jo-3-kannykan-aiheuttamaa-kasvainta-korvattu">tästä linkki juttuuni</a>).&nbsp;&nbsp; &nbsp;</p><p><strong><u>Ramazzini Instituutin tutkimus kokonaisuudessaan:</u></strong></p><p><strong>Falcioni, L., Bua, L., Tibaldi, E., Lauriola, M., De Angelis, L., Gnudi, F., &hellip; Belpoggi, F. (2018). Report of Final Results Regarding Brain and Heart Tumors in Sprague-dawley Rats Exposed from Prenatal Life Until Natural Death to Mobile Phone Radiofrequency Field Representative of a 1.8 GHz GSM Base Station Environmental Emission. Environmental Research. https://doi.org/10.1016/j.envres.2018.01.037</strong></p><p><br />PDF: <a href="https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0013935118300367/pdfft?md5=8ecce2d29bf420a19bd2e69f3e3b7239&amp;pid=1-s2.0-S0013935118300367-main.pdf" title="https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0013935118300367/pdfft?md5=8ecce2d29bf420a19bd2e69f3e3b7239&amp;pid=1-s2.0-S0013935118300367-main.pdf">https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0013935118300367/pdff...</a></p><p><br />*********************</p><p>Muutamia <strong>yksityiskohtia Ramazzini-instituutin (RI)-tutkimuksesta</strong>:</p><p>- <strong>Ero syntymäpainoissa</strong>. Kontrolliryhmään verrattuna säteilytetyt naarasrotat saivat selvästi pienempiä poikasia.</p><p>- <strong>Urosrotilla ilmeni sydämen Schwan-solujen kasvaimia (tilastollisesti merkittävä), kun taas naarasrotilla ilmeni glioomaa, aivokasvainta (ei-tilastollisesti merkittävä)</strong>.</p><p>- Tutkimuksen luotettavuutta lisää riittävän <strong>suuri otos: Yhteensä 2448 rottaa</strong> altistettiin <strong>1.8 GHz GSM-säteilylle koko näiden koe-eläinten eliniän ajan</strong>. Radiotaajuisen säteilyn intensiteetti <strong>vastasi matkapuhelintukiaseman lähistöllä asuvien säteilykuormitusta</strong>, siksi tutkijat käyttivät termiä: &#39;similar to mobile phone base station exposure&#39;.<br /><br />- <strong>Radiotaajuisen säteilyn (mikroaaltosäteilyn) tasot antennista olivat 0, 5, 25, ja 50 V/m , 19 tuntia päivässä</strong> aina syntymästä rottien luonnolliseen kuolemaan. Tilastolliset merkitsevät tulokset ilmenivät 50 V/m koeryhmällä. Huomionarvoista näissä tasoissa on se, että <a href="http://www.powerwatch.org.uk/science/intguidance.asp">Italiassa raja-arvo matkapuhelintukiasemille on 6 V/m ja Suomessa 58 V/m</a>.&nbsp;&nbsp;</p><p>- RI:n tutkimuksessa käytettiin <strong>vain yhtä 1,8 GHz GSM-antennia altistuslähteenä</strong>, kun taas todellisuudessa matkapuhelintukiaseman lähellä asuvat/työskentelevät/opiskelevat ihmiset altistuvat jopa kymmenille antenneille. &nbsp;<br /><br />- Se, että <strong>rotat saivat sydämen kasvaimia</strong>, pistää miettimään ihmisten lisääntyneitä sydänongelmia. Nimittäin <strong>nuorilla aikuisilla on yhä enemmän sydänongelmia, samoin kännykkää rintataskussaan pitävillä vanhemmilla miehillä</strong>. Radiotaajuisen säteilyn aiheuttamasta oksidatiivisesti stressista ja sydänongelmista on kiinnostava <a href="http://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2047487317734898">Bandara &amp; Weller (2017)</a>-tutkimuspaperi. Sydänongelmista oli keskustelua myös RI:n lehdistötilaisuudessa (linkki alla).<br />&nbsp;</p><p><img alt="Kuva matkapuhelintukiasemasta" src="http://www.sustainablemobile.com/Ukuvat/BaseStationPicture.jpg" /></p><p>Kuva: Tyypillinen matkapuhelintukiasema, jossa useita eri antenneja</p><p>-&nbsp; <a href="http://doi.org/10.1002/ajim.22598">RI:n aikaisemmat tutkimukset</a> ovat osoittaneet, että <strong>altistus matalataajuiselle magneettikenttälle (ELF-MF) aina sikiövaiheesta vanhuuteeen saakka, vahvistaa muiden ympäristötekijöiden (esim. gammasäteilyn ja formaldehydin) karsinogeenisuutta</strong>.</p><p>- Samoin <strong>3G (UMTS)-altistus yhdessä kemikaalin kanssa aiheuttaa koe-eläimille syöpää , erityisesti lymfoomaa</strong> (<a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20545575">Tillman et al. (2010)</a>&nbsp; ja <a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25749340">Lerchl et al. (2015)</a>&nbsp;&nbsp; -tutkimuksissa&nbsp; (<a href="http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189828-kannykkasateily-on-sairauksien-edistaja-promoter-syopaluokitus-2a">katso aikaisempi juttuni tästä</a>). Uusimmassa RI:n tutkimuksessa koe-eläimiä ei altistettu kuin pelkästään(!) radiotaajuiselle säteilylle yhdestä antennista ja jo siksi tutkimuksen tulokset ovat huolestuttavia.</p><p>- RI:n tutkijaryhmä tuo esille sen, että <strong>matkapuhelintukiasemia ei tulisi asentaa koulujen, sairaaloiden ja kotien välittömään läheisyyteen.</strong></p><p><strong>- PÄIVITYS 26.3.2018: Ramazzini Insituutin tutkimusta on myös kritisoitu. Tohtori Dariusz Leszczynski on nostanut esille mm. seuraavat seikat: A) miksi gliooma näkyi enemmän naarasrotilla kuin urosrotilla, vastoin NTP-tutkimuksen löydöksiä? B) Miksi myös kontrolliryhmässä näkyi kasvaimia?</strong><br /><br /><a href="https://betweenrockandhardplace.wordpress.com/2018/03/25/leszczynski-ramazzini-study-shows-that-cell-tower-radiation-does-not-increase-risk-for-schwannoma-and-glioma/">https://betweenrockandhardplace.wordpress.com/2018/03/25/leszczynski-ramazzini-study-shows-that-cell-tower-radiation-does-not-increase-risk-for-schwannoma-and-glioma/</a><br />&nbsp;</p><p><strong>***************</strong>***</p><p>Seuraavassa on kuunneltavana <strong>RI-tutkimuksen lehdistötilaisuuden äänite</strong>:</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/N9LLfFxJTVg?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/N9LLfFxJTVg?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object><br /><br /><br />- <strong>Ramazzini Instituutin tutkimuslaboratorion johtajan, Fionella Belpoggin, haastattelu</strong> :<br /><br /><a href="http://microwavenews.com/news-center/ramazzinis-belpoggi-interview" title="http://microwavenews.com/news-center/ramazzinis-belpoggi-interview">http://microwavenews.com/news-center/ramazzinis-belpoggi-interview</a></p><p><br /><strong>Videolla Belpoggi kertoo lisää RI:n tutkimuksesta, tavoitteesta mallintaa myös ihmisten altistusta matkapuhelintukiasemille&nbsp; ja yhteydestä USA:n National Toxicology Program (NTP)-ohjelman tuloksiin:</strong><br /><br />https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://vimeo.com/moogaloop.swf?clip_id=261279539&amp;server=vimeo.com&amp;show_byline=0&amp;show_portrait=0&amp;autoplay=0&amp;fullscreen=1" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://vimeo.com/moogaloop.swf?clip_id=261279539&amp;server=vimeo.com&amp;show_byline=0&amp;show_portrait=0&amp;fullscreen=1" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true" allowscriptaccess="always" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p>******************</p><p><strong>Matkapuhelintukiasemien tutkimuksista:</strong></p><p>- <strong>Valtaosa epidemiologisista tutkimuksesta osoittaa kasvanutta terveysriskiä</strong>. Terveysongelmat vaihtelevat hermostollisista oireista syöpiin. Epävarmuustekijänä on ollut altistuksen tarkka määrittely. Tämän osoitimme tutkimuskatsauksessamme vuonna 2010:</p><p><strong>Khurana, V. G., Hardell, L., Everaert, J., Bortkiewicz, A., Carlberg, M., &amp; Ahonen, M. (2010). Epidemiological evidence for a health risk from mobile phone base stations. International Journal of Occupational and Environmental Health, 16(3), 263&ndash;267. <a href="https://doi.org/10.1179/107735210799160192">https://doi.org/10.1179/107735210799160192</a></strong></p><p><br />- <strong>Ramazzini Instituutin tutkimuksessa käytetyt säteilytasot olivat relevantteja myös ihmisten altistuksen osalta.</strong> Nimittäin, huomasimme Tukholman rautatieaseman matkapuhelintukiasemakuormitusta selvittävässä <a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27633090">mittauspaperissamme</a>, että <strong>dosimetrin korkein mittaustaso tukiasemien antenneista (6 V/m, 95,544 μW/m2 ) ylittyi useaan otteeseen rautatieaseman tunneleissa</strong>.</p><p>- Jo 3 luontoa koskevaa tutkimuskatsausta osoittaa matkapuhelintukiasemien vaikuttavan haitallisesti lintujen, mehiläisten ja yleensä hyönteisten hyvinvointiin:<br /><br />Cucurachi et al.(2013): <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23261519" target="_blank" title="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23261519">http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23261519</a><br />Balmori (2009): <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19264463" target="_blank" title="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19264463">http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19264463</a><br />Sivani &amp; Sudarsanam (2012): <a href="http://www.biolmedonline.com/Articles/Vol4_4_2012/Vol4_4_202-216_BM-8.pdf" target="_blank" title="http://www.biolmedonline.com/Articles/Vol4_4_2012/Vol4_4_202-216_BM-8.pdf">http://www.biolmedonline.com/Articles/Vol4_4_2012/Vol4_4_202-216_BM-8.pdf</a><br />&nbsp;</p><p>-<strong> Kerään jatkuvasti matkapuhelintukiasememiin liittyviä uusimpia tutkimustuloksia ja uutisia</strong>: <a href="http://www.chronicexposure.org" title="http://www.chronicexposure.org">http://www.chronicexposure.org</a> , <a href="http://twitter.com/chronicexposure" title="http://twitter.com/chronicexposure">http://twitter.com/chronicexposure</a></p><p>- <strong>Merkittävä uusi tutkimus on mitannut oksidatiivista stressiä ja DNA-vaurioita ihmisillä matkapuhelintukiaseman välittömässä läheisyydessä (&lt;80 m): </strong>&nbsp;</p><p>Zothansiama, Zosangzuali, M., Lalramdinpuii, M., &amp; Jagetia, G. C. (2017). <strong>Impact of radiofrequency radiation on DNA damage and antioxidants in peripheral blood lymphocytes of humans residing in the vicinity of mobile phone base stations.</strong> <em>Electromagnetic Biology and Medicine</em>, <em>36</em>(3), 295&ndash;305.</p><p><a href="https://doi.org/10.1080/15368378.2017.1350584">https://doi.org/10.1080/15368378.2017.1350584</a></p><p>Matkapuhelintukiaseman lähellä asuvien säteilytaso vaihteli 2800 ja 7520 μW/m2, ollen keskimäärin 5000 μW/m2 (1,4 V/m) . Vertailuryhmässä tasot olivat alhaiset, 14-65 μW/m2 välillä.<br /><br />Tässä <strong>Zothansiama et al. (2017)-tutkimuksessa todettiin DNA-vaurioita mikronuklein muodossa ja&nbsp; oksidatiivista stressiä osoittivat 3 antioksidantin (glutathion, GSH, superoxid dismutas, SOD, och katalaasi) merkittävästi pienentyneet tasot tukiaseman lähellä asuvilla. </strong><br /><br />(Toki tämäkin tutkimus on rajalllinen erityisesti altistuksen mittauksen osalta, mutta <strong>bioindikaattori-tutkimukset</strong> ovat juuri niitä, mitä pitäisi enemmän tehdä matkapuhelintukisemiin liittyen.)</p><p>*******************</p><p><strong>Yhteenvetona voi sanoa, että Ramazzini Instituutin uusin eläintutkimus vahvistaa tutkimusnäyttöä radiotaajuisen säteilyn haitallisuudesta erityisesti kasvainten ja syövän osalta.</strong><br /><br />Hyvin mahdollista on, että <u><strong>radiotaajuinen säteily on enabler/co-carcinogen eli muiden ympäristötekijöiden haitallisuutta lisäävä</strong></u>. Samoin WHO IARC:n tulisi kokoontua Ranskan Lyonissa uudestaan ja <u><strong>nostaa kännykkäsäteilyn/radiotaajuisen säteilyn syöpäluokitusta luokkaan 2A: todennäköisesti syöpää aiheuttava</strong></u>. Radiotaajuisen säteilyn raja-arvot /<strong>suositusarvot tulisi laskea</strong> murto-osaan nykyisestä.<br /><br /><strong>Säteilyturvakeskuksen tulisi Suomessa ohjeistaa operaattoreita tarkemmin matkapuhelintukiasemien sijoittamisesta ja määrätä purkamaan matkapuhelintukiasemia riskialttiimmilta paikoilta</strong>, <strong>mm. kouluista</strong> (kuten esim. Ranskassa, Italiassa, Venäjällä ja Intiassa on jo toimittu).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ramazzini Instituutti (RI) Italiassa on julkaissut tuloksia maailman suurimmasta eläinkokeesta, jossa on tutkittu radiotaajuisen säteilyn (kännykkäsäteilyn) vaikutusta.

Tulokset osoittavat, että radiotaajuiselle säteilylle (GSM 1,8 GHz) altistetut rotat saivat sydämeen schwan-solujen kasvaimia, joita altistamattomassa verrokkiryhmässä ei esiintynyt. Tutkimuksessa käytetty radiotaajuisen säteilyn taso ovat verrattavissa matkapuhelintukiaseman välittömässä läheisyydessä asuvien ihmisten säteilykuormitukseen.

Tutkijat tuovat esille sen, että radiotaajuisen säteilyn syöpäluokitusta tulisi WHO IARC:n harkita uudelleen ja  nostaa se luokkaan: 'todennäköisesti karsinogeeninen'. Tätä tukevat uusimmat matkapuhelintukiasemien vaikutusta ihmisillä selvittävät tutkimukset, joita listaan tämän jutun lopussa.  


Kuva 1. amazzini Instituutin koeasetelma, rottien häkkien keskellä 1,8 GHz RF-antenni.

Kuva: Ramazzini Instituutin koeasetelma, rottien häkkien keskellä 1,8 GHz GSM-antenni.

 

Myös aikaisemmin käsittelemässäni USA:n suuressa National Toxicology Program (NTP)-tutkimuksessa, koe-eläimille ilmeni Schwan-solujen kasvaimia sydämessä ja myös glioomaa (aivokasvaimia). NTP-tutkimuksessa tutkittiin lähikentän (near-field) säteilykuormituksen ('kännykänkäytön') vaikutuksia koe-eläimiin, kun taas Ramazzini-instituutin tutkimuksessa kiinnostuksena oli huomattavasti pienempitehoisen far-field-säteilykuormituksen vaikutukset.

Aikaisemmin schwan-solujen kasvaimia on useassa epidemiologisessa tutkimuksessa huomattu ahkerilla kännykänkäyttäjillä kuulohermokasvaimen (Schwannoma) muodossa. Italiassa on jo työntekijöille korvattu korkeimmassa oikeusasteessa näiden kasvainten aiheuttama haitta (tästä linkki juttuuni).    

Ramazzini Instituutin tutkimus kokonaisuudessaan:

Falcioni, L., Bua, L., Tibaldi, E., Lauriola, M., De Angelis, L., Gnudi, F., … Belpoggi, F. (2018). Report of Final Results Regarding Brain and Heart Tumors in Sprague-dawley Rats Exposed from Prenatal Life Until Natural Death to Mobile Phone Radiofrequency Field Representative of a 1.8 GHz GSM Base Station Environmental Emission. Environmental Research. https://doi.org/10.1016/j.envres.2018.01.037


PDF: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0013935118300367/pdfft?md5=8ecce2d29bf420a19bd2e69f3e3b7239&pid=1-s2.0-S0013935118300367-main.pdf


*********************

Muutamia yksityiskohtia Ramazzini-instituutin (RI)-tutkimuksesta:

- Ero syntymäpainoissa. Kontrolliryhmään verrattuna säteilytetyt naarasrotat saivat selvästi pienempiä poikasia.

- Urosrotilla ilmeni sydämen Schwan-solujen kasvaimia (tilastollisesti merkittävä), kun taas naarasrotilla ilmeni glioomaa, aivokasvainta (ei-tilastollisesti merkittävä).

- Tutkimuksen luotettavuutta lisää riittävän suuri otos: Yhteensä 2448 rottaa altistettiin 1.8 GHz GSM-säteilylle koko näiden koe-eläinten eliniän ajan. Radiotaajuisen säteilyn intensiteetti vastasi matkapuhelintukiaseman lähistöllä asuvien säteilykuormitusta, siksi tutkijat käyttivät termiä: 'similar to mobile phone base station exposure'.

- Radiotaajuisen säteilyn (mikroaaltosäteilyn) tasot antennista olivat 0, 5, 25, ja 50 V/m , 19 tuntia päivässä aina syntymästä rottien luonnolliseen kuolemaan. Tilastolliset merkitsevät tulokset ilmenivät 50 V/m koeryhmällä. Huomionarvoista näissä tasoissa on se, että Italiassa raja-arvo matkapuhelintukiasemille on 6 V/m ja Suomessa 58 V/m.  

- RI:n tutkimuksessa käytettiin vain yhtä 1,8 GHz GSM-antennia altistuslähteenä, kun taas todellisuudessa matkapuhelintukiaseman lähellä asuvat/työskentelevät/opiskelevat ihmiset altistuvat jopa kymmenille antenneille.  

- Se, että rotat saivat sydämen kasvaimia, pistää miettimään ihmisten lisääntyneitä sydänongelmia. Nimittäin nuorilla aikuisilla on yhä enemmän sydänongelmia, samoin kännykkää rintataskussaan pitävillä vanhemmilla miehillä. Radiotaajuisen säteilyn aiheuttamasta oksidatiivisesti stressista ja sydänongelmista on kiinnostava Bandara & Weller (2017)-tutkimuspaperi. Sydänongelmista oli keskustelua myös RI:n lehdistötilaisuudessa (linkki alla).
 

Kuva matkapuhelintukiasemasta

Kuva: Tyypillinen matkapuhelintukiasema, jossa useita eri antenneja

RI:n aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että altistus matalataajuiselle magneettikenttälle (ELF-MF) aina sikiövaiheesta vanhuuteeen saakka, vahvistaa muiden ympäristötekijöiden (esim. gammasäteilyn ja formaldehydin) karsinogeenisuutta.

- Samoin 3G (UMTS)-altistus yhdessä kemikaalin kanssa aiheuttaa koe-eläimille syöpää , erityisesti lymfoomaa (Tillman et al. (2010)  ja Lerchl et al. (2015)   -tutkimuksissa  (katso aikaisempi juttuni tästä). Uusimmassa RI:n tutkimuksessa koe-eläimiä ei altistettu kuin pelkästään(!) radiotaajuiselle säteilylle yhdestä antennista ja jo siksi tutkimuksen tulokset ovat huolestuttavia.

- RI:n tutkijaryhmä tuo esille sen, että matkapuhelintukiasemia ei tulisi asentaa koulujen, sairaaloiden ja kotien välittömään läheisyyteen.

- PÄIVITYS 26.3.2018: Ramazzini Insituutin tutkimusta on myös kritisoitu. Tohtori Dariusz Leszczynski on nostanut esille mm. seuraavat seikat: A) miksi gliooma näkyi enemmän naarasrotilla kuin urosrotilla, vastoin NTP-tutkimuksen löydöksiä? B) Miksi myös kontrolliryhmässä näkyi kasvaimia?

https://betweenrockandhardplace.wordpress.com/2018/03/25/leszczynski-ramazzini-study-shows-that-cell-tower-radiation-does-not-increase-risk-for-schwannoma-and-glioma/
 

******************

Seuraavassa on kuunneltavana RI-tutkimuksen lehdistötilaisuuden äänite:

https://www.youtube.com/watch?v=N9LLfFxJTVg


- Ramazzini Instituutin tutkimuslaboratorion johtajan, Fionella Belpoggin, haastattelu :

http://microwavenews.com/news-center/ramazzinis-belpoggi-interview


Videolla Belpoggi kertoo lisää RI:n tutkimuksesta, tavoitteesta mallintaa myös ihmisten altistusta matkapuhelintukiasemille  ja yhteydestä USA:n National Toxicology Program (NTP)-ohjelman tuloksiin:

https://vimeo.com/261279539

 

******************

Matkapuhelintukiasemien tutkimuksista:

- Valtaosa epidemiologisista tutkimuksesta osoittaa kasvanutta terveysriskiä. Terveysongelmat vaihtelevat hermostollisista oireista syöpiin. Epävarmuustekijänä on ollut altistuksen tarkka määrittely. Tämän osoitimme tutkimuskatsauksessamme vuonna 2010:

Khurana, V. G., Hardell, L., Everaert, J., Bortkiewicz, A., Carlberg, M., & Ahonen, M. (2010). Epidemiological evidence for a health risk from mobile phone base stations. International Journal of Occupational and Environmental Health, 16(3), 263–267. https://doi.org/10.1179/107735210799160192


- Ramazzini Instituutin tutkimuksessa käytetyt säteilytasot olivat relevantteja myös ihmisten altistuksen osalta. Nimittäin, huomasimme Tukholman rautatieaseman matkapuhelintukiasemakuormitusta selvittävässä mittauspaperissamme, että dosimetrin korkein mittaustaso tukiasemien antenneista (6 V/m, 95,544 μW/m2 ) ylittyi useaan otteeseen rautatieaseman tunneleissa.

- Jo 3 luontoa koskevaa tutkimuskatsausta osoittaa matkapuhelintukiasemien vaikuttavan haitallisesti lintujen, mehiläisten ja yleensä hyönteisten hyvinvointiin:

Cucurachi et al.(2013): http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23261519
Balmori (2009): http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19264463
Sivani & Sudarsanam (2012): http://www.biolmedonline.com/Articles/Vol4_4_2012/Vol4_4_202-216_BM-8.pdf
 

- Kerään jatkuvasti matkapuhelintukiasememiin liittyviä uusimpia tutkimustuloksia ja uutisia: http://www.chronicexposure.org , http://twitter.com/chronicexposure

- Merkittävä uusi tutkimus on mitannut oksidatiivista stressiä ja DNA-vaurioita ihmisillä matkapuhelintukiaseman välittömässä läheisyydessä (<80 m):  

Zothansiama, Zosangzuali, M., Lalramdinpuii, M., & Jagetia, G. C. (2017). Impact of radiofrequency radiation on DNA damage and antioxidants in peripheral blood lymphocytes of humans residing in the vicinity of mobile phone base stations. Electromagnetic Biology and Medicine, 36(3), 295–305.

https://doi.org/10.1080/15368378.2017.1350584

Matkapuhelintukiaseman lähellä asuvien säteilytaso vaihteli 2800 ja 7520 μW/m2, ollen keskimäärin 5000 μW/m2 (1,4 V/m) . Vertailuryhmässä tasot olivat alhaiset, 14-65 μW/m2 välillä.

Tässä Zothansiama et al. (2017)-tutkimuksessa todettiin DNA-vaurioita mikronuklein muodossa ja  oksidatiivista stressiä osoittivat 3 antioksidantin (glutathion, GSH, superoxid dismutas, SOD, och katalaasi) merkittävästi pienentyneet tasot tukiaseman lähellä asuvilla.

(Toki tämäkin tutkimus on rajalllinen erityisesti altistuksen mittauksen osalta, mutta bioindikaattori-tutkimukset ovat juuri niitä, mitä pitäisi enemmän tehdä matkapuhelintukisemiin liittyen.)

*******************

Yhteenvetona voi sanoa, että Ramazzini Instituutin uusin eläintutkimus vahvistaa tutkimusnäyttöä radiotaajuisen säteilyn haitallisuudesta erityisesti kasvainten ja syövän osalta.

Hyvin mahdollista on, että radiotaajuinen säteily on enabler/co-carcinogen eli muiden ympäristötekijöiden haitallisuutta lisäävä. Samoin WHO IARC:n tulisi kokoontua Ranskan Lyonissa uudestaan ja nostaa kännykkäsäteilyn/radiotaajuisen säteilyn syöpäluokitusta luokkaan 2A: todennäköisesti syöpää aiheuttava. Radiotaajuisen säteilyn raja-arvot /suositusarvot tulisi laskea murto-osaan nykyisestä.

Säteilyturvakeskuksen tulisi Suomessa ohjeistaa operaattoreita tarkemmin matkapuhelintukiasemien sijoittamisesta ja määrätä purkamaan matkapuhelintukiasemia riskialttiimmilta paikoilta, mm. kouluista (kuten esim. Ranskassa, Italiassa, Venäjällä ja Intiassa on jo toimittu).

]]>
13 http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252756-naytto-kannykkasateilyn-terveysriskista-vahvistui-ramazzini-tutkimus#comments Matkapuhelintukiasema STUK Sydän Terveys Tutkimus Fri, 23 Mar 2018 12:32:07 +0000 Mikko Ahonen http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252756-naytto-kannykkasateilyn-terveysriskista-vahvistui-ramazzini-tutkimus
Kaivinkone- vai teelusikkatiedettä? (1) http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252574-kaivinkone-vai-teelusikkatiedetta-1 <p>&nbsp;</p> <p>Professori Kari Enqvist vertaa tiedettä eräässä populaarissa <a href="http://www.ess.fi/Mielipide/blogit/kari-enqvist/art2396993">kirjoituksessaan</a> lapioon:</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>&ldquo;Jos pitää kaivaa oja, jokainen ymmärtää, että&nbsp;</em></p> <p><em>lapio on paljon tehokkaampi menetelmä kuin&nbsp;</em></p> <p><em>raamatunlauseiden toistelu. Sikäli kuin tiedän,&nbsp;</em></p> <p><em>yhtään ojaa ei ole jälkimmäisellä keinolla saatu aikaan.&rdquo;</em></p> <p>&nbsp;</p> <p>Enqvistin kritiikin kohteena ei tuossa kirjoituksessa ole tiede, mutta mielestäni voi hyvin perustein todeta että jokin osa nykyisestä akateemisesta tutkimuksesta ja tieteeseen tukeutuvasta kehittämisestä rinnastuu teholtaan suunnilleen toiveiden toisteluun.</p> <p>Teho on siis niin vähäinen, niin että voidaan puhua toivomus- tai teelusikkatieteestä kelpo tavoitteena olevan lapio- tai peräti kaivinkonetieteen sijasta.</p> <p>Todennäköistä jopa on, että jokin osa nykyiseen pätevältä näyttävään tutkimukseenkin tukeutuvista neuvoista vaikuttaa päinvastaisesti kuin halutaan eli neuvojen noudattaminen tavallaan tukkii ojaa sen avaamisen sijasta. Olisiko tämän lajin osuvin nimi &ldquo;omaanjalkaanampumistiede&rdquo;?</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Keitä tai mitä en kritisoi?</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>Arvosteluni kohteena ei ole tieteellinen tutkimus yleensä eli esimerkiksi perustutkimus. On hyvin tunnettua, että juuri perustutkimus voi tuottaa huikean isosti vaikuttavia tuloksia vaikka se ei niitä tietoisesti tavoittelisikaan. Hyvä esimerkki on esimerkiksi sähkön ja magnetismin perustutkimus 1800-luvun alkupuoliskolla.</p> <p>Arvosteluni kohteena ei ole raamatunlauseiden toistelukaan, sillä tutkimus osoittaa että esim. rukoilu voi ainakin yksilötasolla toimia hyvin tehokkaana apuna. Esimerkiksi rukoilu voi varata keskushermoston kaistaa niin paljon että pelolle jää paljon vähemmän tilaa, jonka seurauksena yksilön suorituskyky voi kohentua kriisitilanteissa jopa huomattavasti.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Kritiikin ja kirjoituksen kohderyhmät</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>Kritiikkini kohteena on iso osa vain sellaisesta tutkimuksesta ja kehittämisestä, jonka nimenomaan odotetaan, väitetään tai uskotaan olevan yhteiskunnallisesti &ldquo;vaikuttavaa&rdquo;.</p> <p>En väitä kritiikkini kohteena olevan tutkimuksen olevan huonoa tai tarpeetonta tiedettä. Teelusikankin käyttö voi olla hyvin tarpeellista ja hyödyllistä kunhan myös kaivinkonetta käytetään ja yleensä ensin, ja juuri siihen mihin se on paljon parempi työkalu.</p> <p>Tämä kirjoitukseni kohderyhmiä ovat tutkijat, jotka pyrkivät tutkimustensa vaikuttavuuteen sekä tällaisen tutkimuksen rahoituksen suunnittelijat ja päättäjät eli esimerkiksi yliopistot, Suomen Akatemia, Sitra, VNK ja muutamat säätiöt. Tietenkin kohderyhmään kuuluvat myös toimittajat, joilla on käytännön valtaa esim. kovistella päättäjiltä ja tutkijoilta perusteltuja kannanottoja.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Neljäntenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä kohderyhmänä ovat vaikuttavasta tutkimuksesta ja kehittämisestä kiinnostuneet kansalaiset, joilla ei ole nöyrää alamaisasennetta, jonka mukaan yhteiskunnan tehokas parantaminen on vain tutkijoiden ja viisaiden päättäjien asia, &nbsp;vaan katsovat että tarvitaan myös tai ehkä nimenomaan kansalaisten valistuneisuutta ja monipuolista aktiivisuutta.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Neuvoja teelusikkatieteeseen pitäytyville </strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>Esittelen seuraavaksi pääteesejäni - savolaiseen tapaan - antamalla joitakin vinkkejä sellaisille teelusikkatieteeseen pitäytyville tutkijoille, jotka haluavat jatkossakin sulkea silmänsä kaivinkone- ja teelusikkatieteen dramaattiselta tehokkuuserolta.</p> <p>Todennäköisesti tärkein keino estää kaivinkonetieteen nousu on laiminlyödä osuva analyysi eli kiistää tai ohittaa esim. useimpiin yhteiskunnan isoihin ongelmiin liittyvä tärkeä, mutta ilmeisen huonosti tunnettu kaksijakoinen perusta. Tarkoitan kaksijakoisuudella sitä, että yhteiskunnan isoimmat ongelmat aiheuttaa varsin usein jaetun uskomuksen sekä sitä vastaavan käytännön toisiaan tukeva &ldquo;virheellisyys&rdquo; verrattuna siihen millainen tuo &ldquo;pari&rdquo; voisi harkitusti ja oikein - eli käytännöstä aloittaen - muutettuna olla.</p> <p>Useimpiin isoihin yhteiskunnallisiin ongelmiin liittyy toisiinsa kiinteästi kietoutuen sekä lähes kaikkien tai suuren enemmistön mielissä vallitseva uskomus (jaettuja kuvitelmia ovat myös esim. rahan arvo, valtio, individualismi, humanismi) että kuvitelmaa vastaavia vakiintuneita instituutioita. Instituutiolla tarkoitan tässä yhteydessä myös kuvitelmaa ylläpitäviä vakiintuneita, vallitsevia, arkisiakin työnjakoja tai käytäntöjä eli tapoja toimia.</p> <p>Jos kuitenkin oikea &ldquo;pari&rdquo; sattumalta valikoituisi vakavan arvioinnin kohteeksi, niin sota vallitsevan oireidenhoitopuuhailun puolesta voi olla silti vielä voitettavissa. Taktiikka tässä puolustustaistelussa on vähätellä uskomuksen ja instituution yhteyttä ja nostaa yksin uskomus tai työnjako tai niiden jokin toissijainen osa tai mieluiten ilmiön jokin sivuoire ensisijaiseksi ongelmaksi tai kehittämiskohteeksi.</p> <p>Kehittämismenetelmiksi saa hyväksyä vain tyypillisiä toivomustieteen keinoja eli esim. tulonsiirrot, koulutus, valistus, neuvonta ja palkattujen neuvojien lisääminen. Näillä keinoilla voidaan helposti saavuttaa mitattavissa olevaa, tosin yleensä vain vähäistä ja tilapäistä tilanteen paranemista (Huom: tai myös sinänsä usein hyvinkin tarpeellista oireiden lieventämistä), mutta silti niillä legitimoidaan teelusikkatutkimusta niin että monet uskovat lupaajiin kerran toisensa jälkeen.</p> <p>Vaara häviöstä on suuri jos uskomuksen ja työnjaon yhteys tunnistetaan ja sen seurauksena ensisijaiseksi kehittämiskohteeksi otetaan esim. työnjaon/instituutioiden pysyvä muuttaminen. Se voi empiirisen kokemuksen mukaan johtaa yllättävän nopeasti suotuisiin, isoihin, pysyviin ja kvantitatiivisestikin mitattavissa oleviin parannuksiin.</p> <p>Taistelua teelusikoinnin puolesta voidaan tukea kahden tärkeimmän keinon lisäksi useilla lisäkonsteilla. Tässä mainitsen kolme esimerkinomaisesti.</p> <p>Kyselytutkimukset ovat luotettava konsti, sillä asianomaiset itse eivät yleensä näe monimutkaisten ongelmien syitä saati syvemmällä piilevää kaksijakoisuutta, koska asianomaiset tarkastelevat asioita egoistisesti ja hyvin lyhyellä tähtäimellä. Työnjaon/instituution ja sitä tukevan uskomuksen virheellisyyden sijasta ydinongelmaksi saadaan tällä menetelmällä helposti esimerkiksi resurssien eli rahallisten tukien tai erilaisten palkattujen neuvojien tai terapeuttien liian vähäinen määrä.</p> <p>Hyödyllistä on myös pitäytyä uskollisesti oman tieteenalan kapeissa ja lyhyissä käytänteissä niin ongelman määrittelyssä kuin ratkaisukeinojen harkinnassakin. Erityisesti sellaiset tieteet, jotka etsivät lähtökohtaisesti ongelmia ja ongelmien ratkaisuja yksilötasolta ovat hyödyllisiä liittolaisia kun halutaan pitää hitaasti kehittyneiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuyritykset teelusikkatieteilijöiden käsissä.</p> <p>Pareto- eli 80/20-sääntö pitää unohtaa mieluiten kokonaan ja jos sitä on pakko olla soveltavinaan, niin tee se mahdollisimman suppeasti ja vain sivuasioissa. Teelusikkatiede on uhattuna, jos tärkeimpiä ongelmia ja niihin vaikuttavia ratkaisuja aletaan etsiä esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan eli työssäkäyvienkin ihmisten ajankäytön 80 prosentin puolelta. Pitää tyytyä vain sinänsä tärkeään ongelmien lievittämiseen esim. marginaaliryhmien tai ajankäytön sivuvirtojen parissa tai tyytyä harkitsemaan vain julkisen sektorin käytettävissä olevia helppoja mutta todennäköisesti umpikujaan vieviä keinoja eli resurssien pysyvää lisäämistä.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Sarjan jatko-osista</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>Sarjan tulevissa kirjoituksissa perustelen edellä kirjoittamaani esittelemällä hyödyntämääni tutkimuskirjallisuutta, empiriaa, analyysini suhdetta monimutkaisten sopeutuvien systeemien tutkimukseen sekä konkreettisia esimerkkejä teelusikkatutkimuksesta sekä omaanjalkaanampumis&rdquo;tieteestäkin&rdquo;.</p> <p>Toivon vinkkejä hyvistä lisäesimerkeistä väitteideni puolesta sekä myös niitä vastaan.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Professori Kari Enqvist vertaa tiedettä eräässä populaarissa kirjoituksessaan lapioon:

 

“Jos pitää kaivaa oja, jokainen ymmärtää, että 

lapio on paljon tehokkaampi menetelmä kuin 

raamatunlauseiden toistelu. Sikäli kuin tiedän, 

yhtään ojaa ei ole jälkimmäisellä keinolla saatu aikaan.”

 

Enqvistin kritiikin kohteena ei tuossa kirjoituksessa ole tiede, mutta mielestäni voi hyvin perustein todeta että jokin osa nykyisestä akateemisesta tutkimuksesta ja tieteeseen tukeutuvasta kehittämisestä rinnastuu teholtaan suunnilleen toiveiden toisteluun.

Teho on siis niin vähäinen, niin että voidaan puhua toivomus- tai teelusikkatieteestä kelpo tavoitteena olevan lapio- tai peräti kaivinkonetieteen sijasta.

Todennäköistä jopa on, että jokin osa nykyiseen pätevältä näyttävään tutkimukseenkin tukeutuvista neuvoista vaikuttaa päinvastaisesti kuin halutaan eli neuvojen noudattaminen tavallaan tukkii ojaa sen avaamisen sijasta. Olisiko tämän lajin osuvin nimi “omaanjalkaanampumistiede”?

 

Keitä tai mitä en kritisoi?

 

Arvosteluni kohteena ei ole tieteellinen tutkimus yleensä eli esimerkiksi perustutkimus. On hyvin tunnettua, että juuri perustutkimus voi tuottaa huikean isosti vaikuttavia tuloksia vaikka se ei niitä tietoisesti tavoittelisikaan. Hyvä esimerkki on esimerkiksi sähkön ja magnetismin perustutkimus 1800-luvun alkupuoliskolla.

Arvosteluni kohteena ei ole raamatunlauseiden toistelukaan, sillä tutkimus osoittaa että esim. rukoilu voi ainakin yksilötasolla toimia hyvin tehokkaana apuna. Esimerkiksi rukoilu voi varata keskushermoston kaistaa niin paljon että pelolle jää paljon vähemmän tilaa, jonka seurauksena yksilön suorituskyky voi kohentua kriisitilanteissa jopa huomattavasti.

 

Kritiikin ja kirjoituksen kohderyhmät

 

Kritiikkini kohteena on iso osa vain sellaisesta tutkimuksesta ja kehittämisestä, jonka nimenomaan odotetaan, väitetään tai uskotaan olevan yhteiskunnallisesti “vaikuttavaa”.

En väitä kritiikkini kohteena olevan tutkimuksen olevan huonoa tai tarpeetonta tiedettä. Teelusikankin käyttö voi olla hyvin tarpeellista ja hyödyllistä kunhan myös kaivinkonetta käytetään ja yleensä ensin, ja juuri siihen mihin se on paljon parempi työkalu.

Tämä kirjoitukseni kohderyhmiä ovat tutkijat, jotka pyrkivät tutkimustensa vaikuttavuuteen sekä tällaisen tutkimuksen rahoituksen suunnittelijat ja päättäjät eli esimerkiksi yliopistot, Suomen Akatemia, Sitra, VNK ja muutamat säätiöt. Tietenkin kohderyhmään kuuluvat myös toimittajat, joilla on käytännön valtaa esim. kovistella päättäjiltä ja tutkijoilta perusteltuja kannanottoja.  

Neljäntenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä kohderyhmänä ovat vaikuttavasta tutkimuksesta ja kehittämisestä kiinnostuneet kansalaiset, joilla ei ole nöyrää alamaisasennetta, jonka mukaan yhteiskunnan tehokas parantaminen on vain tutkijoiden ja viisaiden päättäjien asia,  vaan katsovat että tarvitaan myös tai ehkä nimenomaan kansalaisten valistuneisuutta ja monipuolista aktiivisuutta.

 

Neuvoja teelusikkatieteeseen pitäytyville

 

Esittelen seuraavaksi pääteesejäni - savolaiseen tapaan - antamalla joitakin vinkkejä sellaisille teelusikkatieteeseen pitäytyville tutkijoille, jotka haluavat jatkossakin sulkea silmänsä kaivinkone- ja teelusikkatieteen dramaattiselta tehokkuuserolta.

Todennäköisesti tärkein keino estää kaivinkonetieteen nousu on laiminlyödä osuva analyysi eli kiistää tai ohittaa esim. useimpiin yhteiskunnan isoihin ongelmiin liittyvä tärkeä, mutta ilmeisen huonosti tunnettu kaksijakoinen perusta. Tarkoitan kaksijakoisuudella sitä, että yhteiskunnan isoimmat ongelmat aiheuttaa varsin usein jaetun uskomuksen sekä sitä vastaavan käytännön toisiaan tukeva “virheellisyys” verrattuna siihen millainen tuo “pari” voisi harkitusti ja oikein - eli käytännöstä aloittaen - muutettuna olla.

Useimpiin isoihin yhteiskunnallisiin ongelmiin liittyy toisiinsa kiinteästi kietoutuen sekä lähes kaikkien tai suuren enemmistön mielissä vallitseva uskomus (jaettuja kuvitelmia ovat myös esim. rahan arvo, valtio, individualismi, humanismi) että kuvitelmaa vastaavia vakiintuneita instituutioita. Instituutiolla tarkoitan tässä yhteydessä myös kuvitelmaa ylläpitäviä vakiintuneita, vallitsevia, arkisiakin työnjakoja tai käytäntöjä eli tapoja toimia.

Jos kuitenkin oikea “pari” sattumalta valikoituisi vakavan arvioinnin kohteeksi, niin sota vallitsevan oireidenhoitopuuhailun puolesta voi olla silti vielä voitettavissa. Taktiikka tässä puolustustaistelussa on vähätellä uskomuksen ja instituution yhteyttä ja nostaa yksin uskomus tai työnjako tai niiden jokin toissijainen osa tai mieluiten ilmiön jokin sivuoire ensisijaiseksi ongelmaksi tai kehittämiskohteeksi.

Kehittämismenetelmiksi saa hyväksyä vain tyypillisiä toivomustieteen keinoja eli esim. tulonsiirrot, koulutus, valistus, neuvonta ja palkattujen neuvojien lisääminen. Näillä keinoilla voidaan helposti saavuttaa mitattavissa olevaa, tosin yleensä vain vähäistä ja tilapäistä tilanteen paranemista (Huom: tai myös sinänsä usein hyvinkin tarpeellista oireiden lieventämistä), mutta silti niillä legitimoidaan teelusikkatutkimusta niin että monet uskovat lupaajiin kerran toisensa jälkeen.

Vaara häviöstä on suuri jos uskomuksen ja työnjaon yhteys tunnistetaan ja sen seurauksena ensisijaiseksi kehittämiskohteeksi otetaan esim. työnjaon/instituutioiden pysyvä muuttaminen. Se voi empiirisen kokemuksen mukaan johtaa yllättävän nopeasti suotuisiin, isoihin, pysyviin ja kvantitatiivisestikin mitattavissa oleviin parannuksiin.

Taistelua teelusikoinnin puolesta voidaan tukea kahden tärkeimmän keinon lisäksi useilla lisäkonsteilla. Tässä mainitsen kolme esimerkinomaisesti.

Kyselytutkimukset ovat luotettava konsti, sillä asianomaiset itse eivät yleensä näe monimutkaisten ongelmien syitä saati syvemmällä piilevää kaksijakoisuutta, koska asianomaiset tarkastelevat asioita egoistisesti ja hyvin lyhyellä tähtäimellä. Työnjaon/instituution ja sitä tukevan uskomuksen virheellisyyden sijasta ydinongelmaksi saadaan tällä menetelmällä helposti esimerkiksi resurssien eli rahallisten tukien tai erilaisten palkattujen neuvojien tai terapeuttien liian vähäinen määrä.

Hyödyllistä on myös pitäytyä uskollisesti oman tieteenalan kapeissa ja lyhyissä käytänteissä niin ongelman määrittelyssä kuin ratkaisukeinojen harkinnassakin. Erityisesti sellaiset tieteet, jotka etsivät lähtökohtaisesti ongelmia ja ongelmien ratkaisuja yksilötasolta ovat hyödyllisiä liittolaisia kun halutaan pitää hitaasti kehittyneiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuyritykset teelusikkatieteilijöiden käsissä.

Pareto- eli 80/20-sääntö pitää unohtaa mieluiten kokonaan ja jos sitä on pakko olla soveltavinaan, niin tee se mahdollisimman suppeasti ja vain sivuasioissa. Teelusikkatiede on uhattuna, jos tärkeimpiä ongelmia ja niihin vaikuttavia ratkaisuja aletaan etsiä esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan eli työssäkäyvienkin ihmisten ajankäytön 80 prosentin puolelta. Pitää tyytyä vain sinänsä tärkeään ongelmien lievittämiseen esim. marginaaliryhmien tai ajankäytön sivuvirtojen parissa tai tyytyä harkitsemaan vain julkisen sektorin käytettävissä olevia helppoja mutta todennäköisesti umpikujaan vieviä keinoja eli resurssien pysyvää lisäämistä.

 

Sarjan jatko-osista

 

Sarjan tulevissa kirjoituksissa perustelen edellä kirjoittamaani esittelemällä hyödyntämääni tutkimuskirjallisuutta, empiriaa, analyysini suhdetta monimutkaisten sopeutuvien systeemien tutkimukseen sekä konkreettisia esimerkkejä teelusikkatutkimuksesta sekä omaanjalkaanampumis”tieteestäkin”.

Toivon vinkkejä hyvistä lisäesimerkeistä väitteideni puolesta sekä myös niitä vastaan.

 

]]>
7 http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252574-kaivinkone-vai-teelusikkatiedetta-1#comments Kehittäminen Strateginentutkimus Tiede Tutkimus Vaikuttavuus Tue, 20 Mar 2018 06:40:57 +0000 Timo Lampinen http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252574-kaivinkone-vai-teelusikkatiedetta-1
Analyysin laajuudella ja syvyydellä on väliä http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252391-analyysin-laajuudella-ja-syvyydella-on-valia <p>Yle julkaisi tänään hyvän esimerkin siitä, että&nbsp;erinomainen asiantuntemus voi jäädä turhan heikosti hyödynnetyksi, jos analyysissä tyydytään vain oman tieteenalan näkökulmaan.</p> <p>Kirjoituksessa etevä psykologian professori emerita Keltikangas-Järvinen taustoittaa vanhempien toiminnan tietyn heikentymisen johtuvan &quot;yksilöllistymisen kulttuurista&quot;, joka helposti ymmärretään asenteiden ja arvojen muutoksesta johtuvaksi ja jolle ei voi tehdä juuri mitään.</p> <p>Jos ilmiötä tarkastellaan laajemmin, pitkien kehityskulkujen ja ehkä myös yhteiskuntahistorian näkökulmasta, niin havaitaan että kyse on ilmeisesti olennaisesti hyvinvoinnin lisääntymisen viime vuosikymmeninä kiihtyvästi lisäämästä yksinäistymisen kulttuurista. Ja tuossa yksinäistymisen kulttuurissa on perustana työnjaon ja elämäntapojen konkreettinen muutos! Eli kehityksestä, jonka seurauksena esim. hiljainen tieto ei siirry enää lainkaan yhtä luonnikkaasti kuin aikaisemmin, eivätkä lasten vanhemmat ole usein juuri lainkaan tekemisissä eri ikäisten lasten kanssa ennen vanhemmaksi tuloaan.</p> <p>Jos analyysi tehdään laajempana, niin hyvinkin vaikuttavia korjaavia toimenpiteitä esim. arkista toimintaa ja työnjakoja muuttamalla on paljon enemmän tarjolla. Ei tarvitse tyytyä taivastelemaan arvojen muutosta.</p> <p>Huomatkaa ja etsikää asenne- ja kulttuuri-ilmiöiden taustalta huolellisesti myös toiminnan (hitaita) muutoksia. Toimintaa, instituutioita jne pysyvästi muuttamalla voidaan muuttaa tehokkaasti myös asenteita ym, ei juurikaan toisinpäin.&nbsp;</p> <p>Osuvamman analyysin pohjalta voidaan päästä lähes dramaattisesti tehokkaampiin tuloksiin. Dramatiikkaa lisää se, että pinnallisemman analyysin perusteella tehdyt toimenpiteet saattavat jopa syventää ongelmaa.</p> <p>Liitän mukaan jo joitakin vuosia sitten kirjoittamani kuvauksen eräästä hitaasti muuttuneesta toiminnasta, jonka ongelmien ratkaisemissa oli tarjolla pinnallisempi sekä osuvampi (ja siis laajempaan ja pitempään ajalliseen tarkasteluun perustuva) analyysi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>***</p> <p>-Linkki kirjoituksen virikkeenä olleeseen Ylen uutiseen:</p> <p><u><a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/16/liisa-keltikangas-jarvinen-vanhemmat-ymmarsivat-ennen-paremmin-mita-lapselta">Liisa Keltikangas-Järvinen: Vanhemmat ymmärsivät ennen paremmin, mitä lapselta voi&nbsp; tietyssä iässä vaatia</a></u></p> <p>&nbsp;</p> <p>-Linkki kirjoitukseen, jossa esitellään melko tyypillinen tapaus, jonka yhteydessä vallitseva analyysi ja syvempi analyysi johtivat täysin erilaisiin toimenpidesuosituksiin/kehittämissuuntaan:</p> <p><u><a href="http://timolampinen.blogspot.fi/2014/01/paras-ratkaisu-yllattaa-usein-myos.html">Paras ratkaisu yllättää usein myös asiantuntijat</a></u></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle julkaisi tänään hyvän esimerkin siitä, että erinomainen asiantuntemus voi jäädä turhan heikosti hyödynnetyksi, jos analyysissä tyydytään vain oman tieteenalan näkökulmaan.

Kirjoituksessa etevä psykologian professori emerita Keltikangas-Järvinen taustoittaa vanhempien toiminnan tietyn heikentymisen johtuvan "yksilöllistymisen kulttuurista", joka helposti ymmärretään asenteiden ja arvojen muutoksesta johtuvaksi ja jolle ei voi tehdä juuri mitään.

Jos ilmiötä tarkastellaan laajemmin, pitkien kehityskulkujen ja ehkä myös yhteiskuntahistorian näkökulmasta, niin havaitaan että kyse on ilmeisesti olennaisesti hyvinvoinnin lisääntymisen viime vuosikymmeninä kiihtyvästi lisäämästä yksinäistymisen kulttuurista. Ja tuossa yksinäistymisen kulttuurissa on perustana työnjaon ja elämäntapojen konkreettinen muutos! Eli kehityksestä, jonka seurauksena esim. hiljainen tieto ei siirry enää lainkaan yhtä luonnikkaasti kuin aikaisemmin, eivätkä lasten vanhemmat ole usein juuri lainkaan tekemisissä eri ikäisten lasten kanssa ennen vanhemmaksi tuloaan.

Jos analyysi tehdään laajempana, niin hyvinkin vaikuttavia korjaavia toimenpiteitä esim. arkista toimintaa ja työnjakoja muuttamalla on paljon enemmän tarjolla. Ei tarvitse tyytyä taivastelemaan arvojen muutosta.

Huomatkaa ja etsikää asenne- ja kulttuuri-ilmiöiden taustalta huolellisesti myös toiminnan (hitaita) muutoksia. Toimintaa, instituutioita jne pysyvästi muuttamalla voidaan muuttaa tehokkaasti myös asenteita ym, ei juurikaan toisinpäin. 

Osuvamman analyysin pohjalta voidaan päästä lähes dramaattisesti tehokkaampiin tuloksiin. Dramatiikkaa lisää se, että pinnallisemman analyysin perusteella tehdyt toimenpiteet saattavat jopa syventää ongelmaa.

Liitän mukaan jo joitakin vuosia sitten kirjoittamani kuvauksen eräästä hitaasti muuttuneesta toiminnasta, jonka ongelmien ratkaisemissa oli tarjolla pinnallisempi sekä osuvampi (ja siis laajempaan ja pitempään ajalliseen tarkasteluun perustuva) analyysi.

 

***

-Linkki kirjoituksen virikkeenä olleeseen Ylen uutiseen:

Liisa Keltikangas-Järvinen: Vanhemmat ymmärsivät ennen paremmin, mitä lapselta voi  tietyssä iässä vaatia

 

-Linkki kirjoitukseen, jossa esitellään melko tyypillinen tapaus, jonka yhteydessä vallitseva analyysi ja syvempi analyysi johtivat täysin erilaisiin toimenpidesuosituksiin/kehittämissuuntaan:

Paras ratkaisu yllättää usein myös asiantuntijat

]]>
0 http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252391-analyysin-laajuudella-ja-syvyydella-on-valia#comments Analyysi Tiede Tutkimus Vaikuttavuus Fri, 16 Mar 2018 13:17:02 +0000 Timo Lampinen http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252391-analyysin-laajuudella-ja-syvyydella-on-valia
GPS Shit Bingo http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248865-gps-shit-bingo <p>Osallistuin viime viikolla norjalaisten tutkijoiden mukana sikäläiseen susijahtiin, jossa mittasimme ja kuvasimme kaikkiaan 11 kh-jahdissa ammuttuaa hukkaa Ruotsissa ja Norjassa. Taas kerran eteeni tuli tapaus, jossa GPS-panta oli tehnyt pahaa jälkeä suden kaulaan.</p><p>Tuuhea pohjakarvoitus ja pitkät päällikarvat pitävät suden lämpimänä ja kuivana. Kun panta tässä tapauksessa oli painanut karvat kokoon kosteaksi ja ruskeaksi massaksi voi vain kuvitella, kuinka kurjaa elämä on kovalla pakkasella. Jokainen voi itse laittaa märät villasukat saappaiden sisään, ja viettää päivä 15 asteen pakkasessa. Tämä hukka oli tehnyt sitä jo toista vuotta!</p><p>Oheiset kuvat ovat vain osa tiedossaani olevista tapauksista. Lisäksi tulevat kaikki ne, jotka eivät ole päätyneet koneelleni. Jäänkin ihmettelemään, missä lymyävät Susiryhmä, WWF, ALF, Animalia ja muut, vai pyhittääkö &quot;tiede&quot; kaiken? Edustavatko ns. luonnonsuojelijat viime kädessä vain yhtä terrorismin muotoa, jossa tärkeintä ei ole luonnon suojelu vaan yleinen häiriköinti ja erilaisten avustusten kerääminen omiin tarkoituksiin?</p><p>Keskustelin aiheesta Oslon Yliopiston Eläinlääketieteellisen laitoksen tutkijan kanssa joka totesi, että tieteen nimissä on tehtävä uhrauksia.</p><p>Omat kokemukseni Suomen Luonnonvarakeskuksen (LUKE) toiminnasta on kaksijakoinen. Tuntuu kuin tutkimuksia tehdään vain tutkimuksen ja määrärahojen takia. Tutkijat ovat kauan sitten erkaantuneet luonnosta ja heille on tärkeintä &quot;tieteellisten sulkien&quot; pyydystäminen. Miten tavoite saavutetaan on toisarvoista. Onhan siinä lopuksi kyse vain isosta <strong>GSP Shit Bingosta</strong>, jossa eläin on arvoton pelinappula suhteutettuna tutkijan saamaan kansainväliseen huomioon.</p><p>Tulipahan tämäkin asia taas sanottua, vaikka se on useimmille samantekevää ja kuuluu kategoriaan EVVK (Ei Voi Vähemmän Kiinnostaa). Onhan meillä edessä presidentin vaalit. Väyrystä on puhuteltu ja kommentoitu, ja Huhtasaari on seuraavana vuorossa.</p><p><strong><em>Siinä on jännitystä ja ajanviettoa, jonka kansa ymmärtää.</em></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Osallistuin viime viikolla norjalaisten tutkijoiden mukana sikäläiseen susijahtiin, jossa mittasimme ja kuvasimme kaikkiaan 11 kh-jahdissa ammuttuaa hukkaa Ruotsissa ja Norjassa. Taas kerran eteeni tuli tapaus, jossa GPS-panta oli tehnyt pahaa jälkeä suden kaulaan.

Tuuhea pohjakarvoitus ja pitkät päällikarvat pitävät suden lämpimänä ja kuivana. Kun panta tässä tapauksessa oli painanut karvat kokoon kosteaksi ja ruskeaksi massaksi voi vain kuvitella, kuinka kurjaa elämä on kovalla pakkasella. Jokainen voi itse laittaa märät villasukat saappaiden sisään, ja viettää päivä 15 asteen pakkasessa. Tämä hukka oli tehnyt sitä jo toista vuotta!

Oheiset kuvat ovat vain osa tiedossaani olevista tapauksista. Lisäksi tulevat kaikki ne, jotka eivät ole päätyneet koneelleni. Jäänkin ihmettelemään, missä lymyävät Susiryhmä, WWF, ALF, Animalia ja muut, vai pyhittääkö "tiede" kaiken? Edustavatko ns. luonnonsuojelijat viime kädessä vain yhtä terrorismin muotoa, jossa tärkeintä ei ole luonnon suojelu vaan yleinen häiriköinti ja erilaisten avustusten kerääminen omiin tarkoituksiin?

Keskustelin aiheesta Oslon Yliopiston Eläinlääketieteellisen laitoksen tutkijan kanssa joka totesi, että tieteen nimissä on tehtävä uhrauksia.

Omat kokemukseni Suomen Luonnonvarakeskuksen (LUKE) toiminnasta on kaksijakoinen. Tuntuu kuin tutkimuksia tehdään vain tutkimuksen ja määrärahojen takia. Tutkijat ovat kauan sitten erkaantuneet luonnosta ja heille on tärkeintä "tieteellisten sulkien" pyydystäminen. Miten tavoite saavutetaan on toisarvoista. Onhan siinä lopuksi kyse vain isosta GSP Shit Bingosta, jossa eläin on arvoton pelinappula suhteutettuna tutkijan saamaan kansainväliseen huomioon.

Tulipahan tämäkin asia taas sanottua, vaikka se on useimmille samantekevää ja kuuluu kategoriaan EVVK (Ei Voi Vähemmän Kiinnostaa). Onhan meillä edessä presidentin vaalit. Väyrystä on puhuteltu ja kommentoitu, ja Huhtasaari on seuraavana vuorossa.

Siinä on jännitystä ja ajanviettoa, jonka kansa ymmärtää.

]]>
1 http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248865-gps-shit-bingo#comments Eläinsuojelu Tutkimus Tue, 09 Jan 2018 08:44:52 +0000 Kaj Granlund http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248865-gps-shit-bingo
Bitcoinin ja lohkoketjubisneksen tilanne, 22.12.17 http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248058-bitcoinin-ja-lohkoketjubisneksen-tilanne-221217 <p>Ensimmäisen menestyneen täysin sähköisen rahan Bitcoinin hurja kurssinousu on nostanut sen jälleen otsikoihin ja yleiseksi puheenaiheeksi. Asiaan perehtyneitä on kuitenkin vain suhteellisen vähän, ja esimerkiksi kryptovaluuttojen ja muiden niinsanottujen lohkoketjujärjestelmien herättämiin juridisiin kysymyksiin perehtyneitä vielä vähemmän. Siksi käsittelenkin seuraavassa hieman yksinkertaistaen mutta toivottavasti ymmärrettävästi ja riittävän tarkasti joitain havaintoja, joita olemme ns. luottamustekniikoita, mukaanlukien lohkoketjuja ja Bitcoinia, seuraavassa <a href="http://recon.site">ReCon-tutkimusprojektissamme</a> tähän mennessä tehneet.</p><p>Lyhyesti sanoen, huikeasta kurssinoususta huolimatta ja osin sen vuoksi Bitcoinin tulevaisuus ei ole missään nimessä varmaa; se on tällä hetkellä käytännössä huonosti toimiva valuutta, jonka arvonnousu perustuu spekulaatioon eli siihen, että ihmiset luottavat muiden ihmisten sijoittavan siihen rahaa, ja se voi kohdata yllättäviäkin juridisia ongelmia - ehkä erityisesti yksityisyyden suojaan liittyviä. Yksityisyydensuojavaatimukset saattavat olla myös merkittävä este tai ainakin hidaste lohkoketjutekniikoiden yleistymiselle muutenkin.</p><p>Aloitetaan kuitenkin Bitcoinista. Huikean, useiden satojen prosenttien kurssinousun takana vaikuttavia ilmiöitä on vaikea analysoida tarkasti, mutta on erittäin vahvoja syitä epäillä, että suurin osa kurssinoususta johtuu puhtaasta spekulaatiosta. Bitcoin on mitä ilmeisimmin ylittänyt jonkinlaisen psykologisen kynnyksen ja tullut suurten kansanjoukkojen kiinnostuksen kohteeksi. Tätä kiinnostusta ruokkivat tarinat &quot;jatkuvasti&quot; nousevasta hinnasta ja potentiaalisista suurvoitoista. On myös mahdollista, että Bitcoinin käyttö rikollisin keinoin hankitun rahan pesemisessä on lisääntynyt. Tätä kirjoittaessa on selvää, että Bitcoiniin sijoittajat ovat koko ajan vähemmän perillä Bitcoinin luonteesta ja heikommin perehtyneitä sekä itse valuuttaan että sen riskeihin. Selkeitä merkkejä tästä on mm. tekniikasta heikosti perillä olevien määrän nopea lisääntyminen aihetta käsittelevillä foorumeilla, että esimerkiksi <a href="https://trends.google.com/trends/explore?q=buy%20bitcoin%20with%20credit%20card">lisääntyvät Google-haut &quot;miten ostaa Bitcoinia luottokortilla.&quot;</a></p><p>Mitään varsinaista fundamentaalia syytä Bitcoinin arvonnousulle ei ole. Bitcoinit ovat pelkästään hyvin suojattuja jonoja nollia ja ykkösiä, eikä niillä itsellään ole mitään arvoa sen lisäksi, mitä käyttäjät ovat niistä valmiita maksamaan. On itse asiassa jopa niin, että Bitcoinin arvonnousu heikentää sen käytettävyyttä mihinkään muuhun kuin spekulaatioon. Kun Bitcoinin kurssi nousee, myös varojen siirtoon kuluvat ns. transaktiomaksut kasvavat. Mitä korkeampi kurssi, sitä korkeammat transaktiomaksut, ja <a href="https://bitinfocharts.com/comparison/bitcoin-transactionfees.html">tällä hetkellä yksittäinen transaktio, eli yksittäinen rahansiirto maksaa reaalirahassa jo 28 dollaria</a>. Bitcoin-verkko on myös pahasti ruuhkautunut, ja transaktioissa kestää nykyisin helposti jo 12 tuntia. Transaktiokustannusten, viiveiden ja Bitcoinin arvon nopean nousun vuoksi Bitcoineja aiemmin hyväksyneet kauppapaikat, kuten verkkopelikauppa Steam, ovatkin lopettaneet Bitcoinien hyväksymisen toistaiseksi - tehden näin Bitcoinista entistä enemmän vain spekulaation välineen. Useiden eri maiden hallitukset ovat myös viimein alkaneet toimia Bitcoinin ja sillä käytävien kauppojen valvomiseksi, ja <a href="https://www.theguardian.com/technology/2017/dec/04/bitcoin-uk-eu-plan-cryptocurrency-price-traders-anonymity">esimerkiksi EU edellyttää jatkossa käyttäjien tunnistamista samaan tapaan kuin muissakin pankkipalveluissa.</a> Tämä tulee osaltaan näkymään Bitcoinin suosiossa, kun sen käyttö helppona veronkierron ja laittoman tavaran kaupan välineenä tulee vaikeutumaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Transaktiokustannusten lisäksi Bitcoin-verkkoa vaivaa toinen fundamentaali ongelma - sähkönkulutus. Tällä hetkellä sähkön kulutus on melko suorassa yhteydessä Bitcoinin arvoon. Kun arvo kaksinkertaistuu, myös sähkön kulutus karkeasti sanoen kaksinkertaistuu. Ongelma on Bitcoinin perusrakenteessa. Bitcoinista haluttiin valuutta, joka ei tarvitsisi ketään luotettua &quot;kolmatta tahoa&quot; kuten pankkia pitämään kirjaa siitä, kuinka paljon kunkin ihmisen tilillä on rahaa. Tällöin kuitenkin ongelmaksi jää se, kuka saa päättää, mitä tilikirjaan kirjoitetaan. Bitcoinin kehittäjien tapa ratkaista tämä ongelma oli rakentaa järjestelmästä sellainen, että &quot;tilikirjaan&quot; saa tehdä lisäyksen vain jos onnistuu ratkaisemaan eräänlaisen vaikean matemaattisen arvoituksen.</p><p>Arvoituksen ratkaiseminen vaatii käytännössä tehokkaita, paljon sähkövirtaa kuluttavia tietokoneita. Tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat silti sijoittaneet rahaa näihin tietokoneisiin ja maksavat sähkölaskunsa, koska kunkin, keskimäärin kymmenen minuutin välein ratkaistavaksi tulevan arvoituksen ensimmäisenä ratkaiseva - ja siten tilikirjan lisäyksen kirjoittaja - saa palkkioksi järjestelmän luomia uusia Bitcoineja. <a href="https://www.bitcoinmining.com">Tätä prosessia kutsutaan louhinnaksi, ja työtä tekeviä louhijoiksi.</a></p><p>Kun käyttäjät näin kilpailevat arvoituksen ratkaisemisesta, ja kun arvoitusten tehokas ratkaiseminen vaatii paljon kalliita tietokoneita ja arvokasta sähköä, tilikirja pysyy rehellisenä. Bitcoinin tilikirjan väärentäminen olisi mahdollista, jos epärehellinen toimija pystyisi hallitsemaan keskimäärin 51 prosenttia kaikesta Bitcoin-verkon arvoituksia ratkovasta laskentatehosta (ei siis välttämättä yksittäisistä tietokoneista). Mutta koska arvoitukset ovat vaikeita, tälläisen tietokonemäärän hankkiminen maksaisi enemmän kuin mitä huijauksesta saatava hyöty olisi.</p><p>Tämä niinsanottu työvarmistuksen (Proof of Work) logiikka on toimiva, mutta siitä seuraa, että kun Bitcoinin arvo kasvaa, myös arvoitusten täytyy muuttua vaikeammiksi. Jos näin ei kävisi, verkon kaappaamiseksi vaadittavan laskentatehon hankkiminen olisi jossain vaiheessa kannattavaa. Siksi Bitcoinin taustalla oleva ohjelmisto säätää automaattisesti ja säännöllisesti arvoitusten vaikeustasoa sen mukaan, miten nopeasti arvoituksia ratkaistaan. Koska Bitcoinin arvonnousu houkuttelee peliin yhä uusia louhijoita kilpailemaan arvoitusten ratkaisemiseksi jaetuista Bitcoineista, arvon noustessa arvoitukset ratkaistaan keskimäärin nopeammin - ja reaktiona järjestelmä säätää vaikeustasoa ylöspäin, entistä enemmän laskutoimituksia ja siten sähkövirtaa vaativiksi.</p><p>Toisin sanoen, Bitcoinin turvallisuus perustuu siihen, että verkon pyörittäminen tehdään tahallaan tarpeellista vaikeammaksi, jolloin kenenkään ei ole taloudellisesti järkevää hankkia sellaista määrää tietokoneita, jotka tarvittaisiin verkon kaappaamiseksi yhden käyttäjän haltuun.</p><p>Tietokonetehon ja sähkönkulutuksen ongelmaan on olemassa teoreettisia ratkaisuja, mutta niiden käyttöönotto on vasta suunnitteluvaiheessa. Ei ole myöskään mitään takeita siitä, että näitä ratkaisuja edes saadaan käyttöön ajoissa: koska Bitcoinilla ei ole mitään keskitettyä hallintamekanismia, uudistusten käyttöönotto vaatii käytännössä järjestelmää pyörittävien enemmistön hyväksynnän. Tämän hyväksynnän saaminen voi olla vaikeaa, sillä kaikki uudistukset vaikuttavat jollain tavoin olemassaolevien käyttäjien asemaan. Viimeksi syksyllä paljon odotettu mutta myös paljon vastustusta herättänyt, Bitcoin-verkon suorituskykyongelmia helpottamaan tarkoitettu <a href="https://www.coindesk.com/relief-disbelief-bitcoin-reacts-sudden-2x-suspension/">SegWit-uudistus jäi toteutumatta,</a> kun riittävä määrä käyttäjiä ei tukenutkaan hanketta.</p><p>&nbsp;</p><p>Perusongelma ei myöskään ole kierrettävissä: kaikki ratkaisut, mitkä tehostavat Bitcoin-verkon toimintaa, helpottavat myös järjestelmän murtamista ja tekevät siitä vähemmän hajautetun. Koska hajauttaminen vaikuttaa olevan monille Bitcoin-kehittäjille itseisarvo, alkuperäisten ratkaisujen korvaaminen tehokkuutta parantavilla mutta keskittymistä lisäävillä ratkaisuilla kuten ns. Lightning-verkolla voi olla vaikeaa.</p><p>Jos suorituskykyongelmia ei ratkaista, on mahdollista, että Bitcoin romahtaa kokonaan. Nykyinen kurssinousu on saanut tuhannet ihmiset ympäri maailmaa sijoittamaan rahaa erikoisrakenteisiin &quot;louhijoihin.&quot; Nämä erikoistuneet supertietokoneet on tehty vain yhtä tarkoitusta varten: laskemaan auki Bitcoin-järjestelmän tarjoamia matemaattisia arvoituksia. Jos Bitcoinin arvo romahtaa nykyisestä liki 20 000 dollarista vaikkapa 2000 dollariin, arviolta noin kaksi kolmasosaa nykyisistä louhijoista joutuisi lopettamaan kannattamattomina, koska louhintakoneiden käyttämä sähkö maksaisi enemmän kuin niiden louhimien Bitcoinien arvo on. Tällöin on täysin mahdollista, että jollekin yhdelle toimijalle jää käsiin suuri määrä äkkiä liki arvottomiksi muuttuneita laskentakoneita. Kun romahduksen myötä verkosta samalla poistuu suuri määrä laskentakapasiteettia, jokin yksittäinen toimija saattaa huomata omistavansa yli puolet verkon laskentatehosta ja kykenevänsä kaappaamaan koko Bitcoin-verkon. Kiusaus tähän olisi ilmeinen, ja vaikka ennen pitkää väistämätön paljastuminen todennäköisesti romahduttaisi yleisön uskon Bitcoiniin totaalisesti, koneisiin paljon sijoittaneella ei välttämättä olisi paljon menetettävää.</p><p>Kaiken kaikkiaan Bitcoinia on syytä pitää uusimpana esimerkkinä säännöllisesti toistuvista investointikuplista. Kurssinousu on vielä hyvinkin mahdollista, mutta viimeistään nyt kaikille tulisi olla selvää, että nousu johtuu lähinnä WinCapitan tapaisen pyramidihuijauksen kaltaisesta ilmiöstä, jossa viimeiseksi jäänyt maksaa kaiken. Bitcoiniin liittyy myös runsaasti epäterveitä lieveilmiöitä, alkaen juuri avautuneista johdannaismarkkinoista (<a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/bitcoin-voi-romahtaa-75-prosenttia-paivassa-tasta-voi-syntya-taysi-finanssikriisi-varoittaa-miljardoori/">jotka tarjoavat väylän, jota kautta Bitcoin-romahdus voisi johtaa laajempaankin taloudelliseen kaaokseen</a>) aina siihen, että yhdysvaltalaisten raporttien mukaan pankit ovat alkaneet myöntää lainoja Bitcoinien ostamiseen.</p><p>Tällä hetkellä luultavasti uhkaavin ilmiö on se, että eri raporttien mukaan Bitcoineihin sijoitetun rahan kotiuttaminen on vaikeaa: ostot onnistuvat edelleen, mutta kurssinousun oloissa suhteellisen harva on edes kokeillut myydä omistuksiaan. <a href="https://press.princeton.edu/titles/8973.html">Kuten sijoituskuplien historian olisi meille pitänyt opettaa,</a> pitkäänkin jatkunut nousukauden huuma voi kääntyä hyvin nopeasti ja ilman mitään varsinaista yksittäistä syytä paniikiksi, kun riittävän monen usko musiikin jatkumiseen loppuu.</p><p><strong>Muut lohkoketjusovellukset: ongelmana yksityisyys</strong></p><p>Bitcoin ei kuitenkaan ole ainoa lohkoketju- tai yleisemmin luottamusteknologia. Pitkälti Bitcoinin innoittamana ja vanavedessä on kehitetty sekä lukuisia vaihtoehtoisia virtuaalivaluuttoja että muita sovelluskohteita Bitcoinin taustalla olevalle ns. lohkoketjuteknologialle (blockchain). Lohkoketjuteknologian rajoitteet ovat myös kannustaneet koodareita kehittämään sille <a href="https://cointelegraph.com/news/future-of-digital-currency-may-not-involve-blockchains">vaihtoehtoja, kuten ns. suunnatut asykliset graafit (Directed Acyclic Graph eli DAG, sovelluksena mm. IOTA).</a></p><p>Yhteistä näille kaikille on se, että oikein toteutettuna nämä ns. luottamusteknologiat mahdollistavat luotettavan kirjanpidon ilman tarvetta yhdelle keskitetylle luotetulle kirjanpitäjälle. Sovelluskohteet eivät rajoitu vain rahaan, vaan kaikenlaisen arvokkaan tiedon - arvopaperirekistereistä terveysdataan ja käyttäjäarvosteluihin - säilyttämiseen.</p><p>Monet näistä teknologioista ovat erittäin kiinnostavia ja on lähes varmaa, että joistain niistä tulee suuria menestyksiä. Liki kaikkia näitä teknologioita yhdistää kuitenkin yksi, aivan liian vähän puhuttu tai edes tunnettu ongelma: yksityisyys.</p><p>Yksi lohkoketjujen ja muiden luottamusteknologioiden keskeisiä arvolupauksia on muuttamattomuus. Kerran lohkoketjuun tallennettua tietoa ei periaatteessa voi muuttaa tai poistaa, jos järjestelmä on suunniteltu ja hajautettu oikein. Puolestapuhujien mukaan tämä lisää avoimuutta ja varmennettavuutta, ja datan varmentaminen onkin luultavasti jatkossa yksi keskeisiä luottamusteknologioiden käyttökohteita. Valitettavasti muuttamattomuus on kuitenkin ristiriidassa yksityisyyden suojan ja ns. unohdetuksi tulemisen oikeuden kanssa.</p><p>EU:n alueella tulee vuoden 2018 aikana käyttöön uusi, vaikutuksiltaan mittava yksityisten tietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö (General Data Protection Regulations, GDPR). Uusissa säännöksissä painotetaan vahvasti ihmisten yksityisyyden suojaa ja oikeutta tulla unohdetuksi, ja asetetaan tiukkoja vaatimuksia kaikenlaisten henkilötietojen käsittelylle. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä kovinkaan selvää, miten uusia säännöksiä tullaan tarkkaan ottaen tulkitsemaan - oikeudellisia ennakkotapauksia ei juuri ole - mutta periaate on selvä: tietoja, joita voi käyttää ihmisten yksityiselämän selvittämiseen, on säilytettävä erityisen huolellisesti, ja tarpeen vaatiessa tiedot on kyettävä tuhoamaan. Tietojen salaus ei riitä, vaan tietoja on voitava hallita myös muuten.</p><p>Nämä vaatimukset ovat vaikeasti yhteensovitettavissa ns. avoimen lohkoketjun ideologian kanssa. Jos uusia säännöksiä tulkitaan esimerkiksi niin, että julkisuuteen ei saa päästää edes sellaisia tietoja, joista jonkin ihmisen henkilöllisyys voidaan päätellä yhdistämällä kyseiset tiedot johonkin toiseen tietokantaan, Bitcoinin ja muiden kryptovaluuttojen lohkoketjun hallussapito voi ainakin teoriassa olla itsessään laitonta EU-alueella. Lohkoketju nimittäin sisältää kaikkien käyttäjien kaikki transaktiotiedot, ja Bitcoinin tapauksessa vain pseudonyymisesti: jos käytetyt tilit kyetään yhdistämään johonkin henkilöön esimerkiksi vertaamalla käytön aikaleimoja johonkin toiseen tietokantaan, henkilön kaikki transaktiot voidaan jäljittää.</p><p>Ongelmat vain korostuvat, jos lohkoketjuun tallennetaan vahingossa tai tahallaan jotakuta loukkaavaa tai lakeja rikkovaa materiaalia. Oikeusistuimilla on valta määrätä tälläinen materiaali poistettavaksi verkosta. Koska materiaalia ei kuitenkaan voi poistaa lohkoketjusta, jää nähtäväksi, tullaanko pykäliä tulkitsemaan niin, että loukkaavaa tietoa sisältävän lohkoketjun hallussapito ja/tai ladattavaksi tarjoaminen ovat itsessään rikollisia tekoja. Kysymys ei ole vain teoreettinen: on hyvin tiedossa, että <a href="http://money.cnn.com/2013/05/02/technology/security/bitcoin-porn/">esimerkiksi Bitcoinin lohkoketjuun on tallennettu mm. linkkejä lapsipornosivustoille</a>, ja Bitcoinin tekninen toteutus mahdollistaa vaikkapa lapsipornokuvien tallentamisen suoraan itse lohkoketjuun, joskin Bitcoinin korkea hinta tekee tiedostojen tallentamisesta nykyisin kallista.</p><p>&nbsp;</p><p>Tätä dataa ei voi poistaa, eikä pääsyä siihen rajoittaa: kaikki Bitcoinin lohkoketjutietokannan koneelleen lataavat joutuvat lataamaan myös kaiken epäilyttävän tai laittoman materiaalin, mitä lohkoketjuun on tallennettu. (Selvyyden vuoksi sanottakoon, että Bitcoinin käyttäminen ei vaadi lohkoketjun lataamista omalle koneelle, eikä suurin osa Bitcoinin käyttäjistä näin myöskään tee. Bitcoinia &quot;louhivat&quot; käyttäjät ja sovelluksia kehittävät joutuvat lohkoketjun kuitenkin lataamaan.)</p><p>Yksityisyydensuojan ja unohdettavuuden ongelmaan ei ole nähtävissä helppoa ratkaisua. Jotkut kehittäjät, kuten konsulttiyhtiö Accenture, ovat esitelleet lohkoketjuteknologioita, jotka mahdollistavat tietojen valikoidun poistamisen &quot;pääkäyttäjien&quot; toimesta. Tietojen poistamisen tai muuttamisen mahdollisuus sotii kuitenkin lohkoketjuteknologian kenties tärkeintä arvolupausta, muuttamattomuutta, vastaan. Toinen mahdollinen vaihtoehto voisi olla kaiken lohkoketjuun tallennetun datan automaattinen tuhoaminen tietyn ajan kuluttua. Teknisesti tämä on mahdollista, mutta tällöin joudutaan tuhoamaan myös transaktioiden historia. On myös mahdollista rajoittaa lohkoketjuun tallennettavaa tietoa niin, että esimerkiksi vain transaktiotietoja on mahdollista tallentaa, mutta tällöin lohkoketjutietokannan käyttökohteet jäävät rajallisiksi. Uusia lohkoketju- ja luottamusteknologiasovelluksia kehittävien olisi kaikesta huolimatta syytä ottaa yksityisyydensuojavaatimukset vakavasti, sillä kerran käyttöönotetun sovelluksen muuttaminen jälkikäteen vaatimuksia vastaavaksi voi olla vaikeaa. Ajattelemattomuus nyt voi kostautua myöhemmin, erityisesti jos lohkoketjutekniikkaa käytetään liiketoimintaan: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/General_Data_Protection_Regulation#Sanctions">uusia säännöksiä rikkovat yritykset voidaan tuomita jopa 20 miljoonan euron sakkoihin.</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lopuksi</strong></p><p>Yhteenvetona, Bitcoinin ja luottamusteknologioiden tämänhetkinen tilanne on kiinnostava, mutta epävarma. Teknologian leviäminen on saanut hallitukset reagoimaan ja vaatimaan kryptovaluuttoja tarjoavia tahoja toimimaan samoilla pelisäännöillä kuin esimerkiksi pankit on jo kauan velvoitettu toimimaan. Veronkiertoon, rahanpesuun ja kryptovaluuttojen käyttöön laittoman toiminnan rahoittamisessa tullaan jatkossa puuttumaan entistä tiukemmin ja tepsivämmillä työkaluilla. On aivan mahdollista, että ne kryptovaluutat ja niitä tarjoavat tahot, jotka näitä vaatimuksia eivät voi tai halua täyttää, tehdään käytännössä lainsuojattomiksi. Niiden käyttöä ei tietenkään voida kokonaan estää, mutta se ei ole edes tarkoituksena: missään oikeusvaltiossa ei tulla koskaan edes yrittämään lakien ja asetusten täytäntöönpanoa täysin aukottomasti, sillä yhteiskunnan toimivuuden kannalta riittää, kunhan porsaanreikien käyttö on hankalaa, epäsuosittua, ja riskialtista. Nämä tavoitteet on saavutettavissa suhteellisen yksinkertaisin toimin, esimerkiksi seuraamalla tarkemmin kryptovaluuttojen muuttamista reaaliomaisuudeksi. Ei ole mitään väliä, vaikka jokin kryptovaluutta pysyisi täysin anonyymina, jos Tulli ja verottaja kykenevät seuraamaan tarkasti, mitä sillä ostetaan. Toisin kuin kryptovaluutasta innostuneiden parissa usein kuvitellaan, valtiovalta ei ole hampaaton, eikä reaktioiden vähyys toistaiseksi johdu kyvyttömyydestä vaan siitä, että kryptovaluutat ovat toistaiseksi olleet valtioiden kannalta äärimmäisen marginaalinen ilmiö. Ennen äskettäistä kurssinousua, maailmassa oli yksittäisiä yhtiöitä jotka olivat arvokkaampia kuin kaikki kryptovaluutat yhteensä. Toisaalta, kryptovaluuttoihin kohdistetut toimenpiteet eivät myöskään johdu mistään pankkien salaliitoista, vaan yksinkertaisesti siitä, että teknologian avaamat porsaanreiät veronkierrolle ja rahanpesulle tullaan tukkimaan ennen pitkää, tavalla tai toisella.</p><p>Luottamusteknologioiden kokeilu muihin tarkoituksiin on myös lisääntymässä nopeasti. Hyvin suuri osa näistä kokeiluista päättynee tarkoituksettomina, kun sijoittajille ja suurelle yleisölle selviää, että kaikki mitä voisi olla teoriassa mahdollista tehdä lohkoketjuilla ei ole välttämättä järkevää tai tarpeellista. Hypekupla on kuitenkin vielä paisumassa, ja jotkut yritykset ovat moninkertaistaneet osakkeidensa arvon&nbsp;<a href="https://www.theregister.co.uk/2017/10/27/biz_quadruples_value_over_night_by_adding_blockchain_to_name/">pelkästään ottamalla sanan &quot;lohkoketju&quot; (blockchain) osaksi nimeään</a>. (Emme ole ensimmäisiä, jotka näkevät ilmiössä monenlaisia yhtäläisyyksiä 1990-luvun lopun IT-kuplaan.)</p><p>Kestävämpiä tuloksia saavuttavat kuitenkin todennäköisesti ne hankkeet, joissa pohditaan tarkasti, mitä käytännön hyötyä lohkoketjujen ja muiden luottamusteknologioiden mahdollistama hajautus tuo tavallisille käyttäjille. Intoilijoiden kaikukammion ulkopuolella varsin harvaa ihmistä edes kiinnostaa, montako välikättä tarvitaan hoitamaan vaikkapa maksuliikenne: useimpia kiinnostaa enemmän palvelun toimivuus ja helppokäyttöisyys, ei se, että palvelu poistaa tarpeen välikädelle, jonka olemassaoloa vastaavan perinteisen palvelun käyttäjät eivät ole suuremmin edes ajatelleet. Vastaavasti, luottamusteknologioilla on myös omat haittapuolensa, joista tällä hetkellä kenties suurimman epävarmuuden aiheuttaa tuleva yksityisyyslainsäädäntö.</p><p>Jatkamme Tekes-rahoitteisen ReCon-projektin puitteissa lohkoketjujen ja muiden luottamusteknologioiden ja niiden sovellusten kuten IOTA:n vaikutusten ja mahdollisuuksien selvittämistä vielä vuoden 2018 syyskuuhun saakka. Mikäli sinulla on jotain kysyttävää tai kommentoitavaa, tai haluaisit saada tutkimuksestamme lisätietoja tai kenties osallistua siihen, ota rohkeasti yhteyttä!</p><p><em>jmkorhonen@gmail.com</em></p><p><em>Twitter: luottamusteknologioihin erikoisesti keskittyvä tilini @BlockchainJanne, @jmkorhonen yleisemmin</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ensimmäisen menestyneen täysin sähköisen rahan Bitcoinin hurja kurssinousu on nostanut sen jälleen otsikoihin ja yleiseksi puheenaiheeksi. Asiaan perehtyneitä on kuitenkin vain suhteellisen vähän, ja esimerkiksi kryptovaluuttojen ja muiden niinsanottujen lohkoketjujärjestelmien herättämiin juridisiin kysymyksiin perehtyneitä vielä vähemmän. Siksi käsittelenkin seuraavassa hieman yksinkertaistaen mutta toivottavasti ymmärrettävästi ja riittävän tarkasti joitain havaintoja, joita olemme ns. luottamustekniikoita, mukaanlukien lohkoketjuja ja Bitcoinia, seuraavassa ReCon-tutkimusprojektissamme tähän mennessä tehneet.

Lyhyesti sanoen, huikeasta kurssinoususta huolimatta ja osin sen vuoksi Bitcoinin tulevaisuus ei ole missään nimessä varmaa; se on tällä hetkellä käytännössä huonosti toimiva valuutta, jonka arvonnousu perustuu spekulaatioon eli siihen, että ihmiset luottavat muiden ihmisten sijoittavan siihen rahaa, ja se voi kohdata yllättäviäkin juridisia ongelmia - ehkä erityisesti yksityisyyden suojaan liittyviä. Yksityisyydensuojavaatimukset saattavat olla myös merkittävä este tai ainakin hidaste lohkoketjutekniikoiden yleistymiselle muutenkin.

Aloitetaan kuitenkin Bitcoinista. Huikean, useiden satojen prosenttien kurssinousun takana vaikuttavia ilmiöitä on vaikea analysoida tarkasti, mutta on erittäin vahvoja syitä epäillä, että suurin osa kurssinoususta johtuu puhtaasta spekulaatiosta. Bitcoin on mitä ilmeisimmin ylittänyt jonkinlaisen psykologisen kynnyksen ja tullut suurten kansanjoukkojen kiinnostuksen kohteeksi. Tätä kiinnostusta ruokkivat tarinat "jatkuvasti" nousevasta hinnasta ja potentiaalisista suurvoitoista. On myös mahdollista, että Bitcoinin käyttö rikollisin keinoin hankitun rahan pesemisessä on lisääntynyt. Tätä kirjoittaessa on selvää, että Bitcoiniin sijoittajat ovat koko ajan vähemmän perillä Bitcoinin luonteesta ja heikommin perehtyneitä sekä itse valuuttaan että sen riskeihin. Selkeitä merkkejä tästä on mm. tekniikasta heikosti perillä olevien määrän nopea lisääntyminen aihetta käsittelevillä foorumeilla, että esimerkiksi lisääntyvät Google-haut "miten ostaa Bitcoinia luottokortilla."

Mitään varsinaista fundamentaalia syytä Bitcoinin arvonnousulle ei ole. Bitcoinit ovat pelkästään hyvin suojattuja jonoja nollia ja ykkösiä, eikä niillä itsellään ole mitään arvoa sen lisäksi, mitä käyttäjät ovat niistä valmiita maksamaan. On itse asiassa jopa niin, että Bitcoinin arvonnousu heikentää sen käytettävyyttä mihinkään muuhun kuin spekulaatioon. Kun Bitcoinin kurssi nousee, myös varojen siirtoon kuluvat ns. transaktiomaksut kasvavat. Mitä korkeampi kurssi, sitä korkeammat transaktiomaksut, ja tällä hetkellä yksittäinen transaktio, eli yksittäinen rahansiirto maksaa reaalirahassa jo 28 dollaria. Bitcoin-verkko on myös pahasti ruuhkautunut, ja transaktioissa kestää nykyisin helposti jo 12 tuntia. Transaktiokustannusten, viiveiden ja Bitcoinin arvon nopean nousun vuoksi Bitcoineja aiemmin hyväksyneet kauppapaikat, kuten verkkopelikauppa Steam, ovatkin lopettaneet Bitcoinien hyväksymisen toistaiseksi - tehden näin Bitcoinista entistä enemmän vain spekulaation välineen. Useiden eri maiden hallitukset ovat myös viimein alkaneet toimia Bitcoinin ja sillä käytävien kauppojen valvomiseksi, ja esimerkiksi EU edellyttää jatkossa käyttäjien tunnistamista samaan tapaan kuin muissakin pankkipalveluissa. Tämä tulee osaltaan näkymään Bitcoinin suosiossa, kun sen käyttö helppona veronkierron ja laittoman tavaran kaupan välineenä tulee vaikeutumaan.

 

Transaktiokustannusten lisäksi Bitcoin-verkkoa vaivaa toinen fundamentaali ongelma - sähkönkulutus. Tällä hetkellä sähkön kulutus on melko suorassa yhteydessä Bitcoinin arvoon. Kun arvo kaksinkertaistuu, myös sähkön kulutus karkeasti sanoen kaksinkertaistuu. Ongelma on Bitcoinin perusrakenteessa. Bitcoinista haluttiin valuutta, joka ei tarvitsisi ketään luotettua "kolmatta tahoa" kuten pankkia pitämään kirjaa siitä, kuinka paljon kunkin ihmisen tilillä on rahaa. Tällöin kuitenkin ongelmaksi jää se, kuka saa päättää, mitä tilikirjaan kirjoitetaan. Bitcoinin kehittäjien tapa ratkaista tämä ongelma oli rakentaa järjestelmästä sellainen, että "tilikirjaan" saa tehdä lisäyksen vain jos onnistuu ratkaisemaan eräänlaisen vaikean matemaattisen arvoituksen.

Arvoituksen ratkaiseminen vaatii käytännössä tehokkaita, paljon sähkövirtaa kuluttavia tietokoneita. Tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat silti sijoittaneet rahaa näihin tietokoneisiin ja maksavat sähkölaskunsa, koska kunkin, keskimäärin kymmenen minuutin välein ratkaistavaksi tulevan arvoituksen ensimmäisenä ratkaiseva - ja siten tilikirjan lisäyksen kirjoittaja - saa palkkioksi järjestelmän luomia uusia Bitcoineja. Tätä prosessia kutsutaan louhinnaksi, ja työtä tekeviä louhijoiksi.

Kun käyttäjät näin kilpailevat arvoituksen ratkaisemisesta, ja kun arvoitusten tehokas ratkaiseminen vaatii paljon kalliita tietokoneita ja arvokasta sähköä, tilikirja pysyy rehellisenä. Bitcoinin tilikirjan väärentäminen olisi mahdollista, jos epärehellinen toimija pystyisi hallitsemaan keskimäärin 51 prosenttia kaikesta Bitcoin-verkon arvoituksia ratkovasta laskentatehosta (ei siis välttämättä yksittäisistä tietokoneista). Mutta koska arvoitukset ovat vaikeita, tälläisen tietokonemäärän hankkiminen maksaisi enemmän kuin mitä huijauksesta saatava hyöty olisi.

Tämä niinsanottu työvarmistuksen (Proof of Work) logiikka on toimiva, mutta siitä seuraa, että kun Bitcoinin arvo kasvaa, myös arvoitusten täytyy muuttua vaikeammiksi. Jos näin ei kävisi, verkon kaappaamiseksi vaadittavan laskentatehon hankkiminen olisi jossain vaiheessa kannattavaa. Siksi Bitcoinin taustalla oleva ohjelmisto säätää automaattisesti ja säännöllisesti arvoitusten vaikeustasoa sen mukaan, miten nopeasti arvoituksia ratkaistaan. Koska Bitcoinin arvonnousu houkuttelee peliin yhä uusia louhijoita kilpailemaan arvoitusten ratkaisemiseksi jaetuista Bitcoineista, arvon noustessa arvoitukset ratkaistaan keskimäärin nopeammin - ja reaktiona järjestelmä säätää vaikeustasoa ylöspäin, entistä enemmän laskutoimituksia ja siten sähkövirtaa vaativiksi.

Toisin sanoen, Bitcoinin turvallisuus perustuu siihen, että verkon pyörittäminen tehdään tahallaan tarpeellista vaikeammaksi, jolloin kenenkään ei ole taloudellisesti järkevää hankkia sellaista määrää tietokoneita, jotka tarvittaisiin verkon kaappaamiseksi yhden käyttäjän haltuun.

Tietokonetehon ja sähkönkulutuksen ongelmaan on olemassa teoreettisia ratkaisuja, mutta niiden käyttöönotto on vasta suunnitteluvaiheessa. Ei ole myöskään mitään takeita siitä, että näitä ratkaisuja edes saadaan käyttöön ajoissa: koska Bitcoinilla ei ole mitään keskitettyä hallintamekanismia, uudistusten käyttöönotto vaatii käytännössä järjestelmää pyörittävien enemmistön hyväksynnän. Tämän hyväksynnän saaminen voi olla vaikeaa, sillä kaikki uudistukset vaikuttavat jollain tavoin olemassaolevien käyttäjien asemaan. Viimeksi syksyllä paljon odotettu mutta myös paljon vastustusta herättänyt, Bitcoin-verkon suorituskykyongelmia helpottamaan tarkoitettu SegWit-uudistus jäi toteutumatta, kun riittävä määrä käyttäjiä ei tukenutkaan hanketta.

 

Perusongelma ei myöskään ole kierrettävissä: kaikki ratkaisut, mitkä tehostavat Bitcoin-verkon toimintaa, helpottavat myös järjestelmän murtamista ja tekevät siitä vähemmän hajautetun. Koska hajauttaminen vaikuttaa olevan monille Bitcoin-kehittäjille itseisarvo, alkuperäisten ratkaisujen korvaaminen tehokkuutta parantavilla mutta keskittymistä lisäävillä ratkaisuilla kuten ns. Lightning-verkolla voi olla vaikeaa.

Jos suorituskykyongelmia ei ratkaista, on mahdollista, että Bitcoin romahtaa kokonaan. Nykyinen kurssinousu on saanut tuhannet ihmiset ympäri maailmaa sijoittamaan rahaa erikoisrakenteisiin "louhijoihin." Nämä erikoistuneet supertietokoneet on tehty vain yhtä tarkoitusta varten: laskemaan auki Bitcoin-järjestelmän tarjoamia matemaattisia arvoituksia. Jos Bitcoinin arvo romahtaa nykyisestä liki 20 000 dollarista vaikkapa 2000 dollariin, arviolta noin kaksi kolmasosaa nykyisistä louhijoista joutuisi lopettamaan kannattamattomina, koska louhintakoneiden käyttämä sähkö maksaisi enemmän kuin niiden louhimien Bitcoinien arvo on. Tällöin on täysin mahdollista, että jollekin yhdelle toimijalle jää käsiin suuri määrä äkkiä liki arvottomiksi muuttuneita laskentakoneita. Kun romahduksen myötä verkosta samalla poistuu suuri määrä laskentakapasiteettia, jokin yksittäinen toimija saattaa huomata omistavansa yli puolet verkon laskentatehosta ja kykenevänsä kaappaamaan koko Bitcoin-verkon. Kiusaus tähän olisi ilmeinen, ja vaikka ennen pitkää väistämätön paljastuminen todennäköisesti romahduttaisi yleisön uskon Bitcoiniin totaalisesti, koneisiin paljon sijoittaneella ei välttämättä olisi paljon menetettävää.

Kaiken kaikkiaan Bitcoinia on syytä pitää uusimpana esimerkkinä säännöllisesti toistuvista investointikuplista. Kurssinousu on vielä hyvinkin mahdollista, mutta viimeistään nyt kaikille tulisi olla selvää, että nousu johtuu lähinnä WinCapitan tapaisen pyramidihuijauksen kaltaisesta ilmiöstä, jossa viimeiseksi jäänyt maksaa kaiken. Bitcoiniin liittyy myös runsaasti epäterveitä lieveilmiöitä, alkaen juuri avautuneista johdannaismarkkinoista (jotka tarjoavat väylän, jota kautta Bitcoin-romahdus voisi johtaa laajempaankin taloudelliseen kaaokseen) aina siihen, että yhdysvaltalaisten raporttien mukaan pankit ovat alkaneet myöntää lainoja Bitcoinien ostamiseen.

Tällä hetkellä luultavasti uhkaavin ilmiö on se, että eri raporttien mukaan Bitcoineihin sijoitetun rahan kotiuttaminen on vaikeaa: ostot onnistuvat edelleen, mutta kurssinousun oloissa suhteellisen harva on edes kokeillut myydä omistuksiaan. Kuten sijoituskuplien historian olisi meille pitänyt opettaa, pitkäänkin jatkunut nousukauden huuma voi kääntyä hyvin nopeasti ja ilman mitään varsinaista yksittäistä syytä paniikiksi, kun riittävän monen usko musiikin jatkumiseen loppuu.

Muut lohkoketjusovellukset: ongelmana yksityisyys

Bitcoin ei kuitenkaan ole ainoa lohkoketju- tai yleisemmin luottamusteknologia. Pitkälti Bitcoinin innoittamana ja vanavedessä on kehitetty sekä lukuisia vaihtoehtoisia virtuaalivaluuttoja että muita sovelluskohteita Bitcoinin taustalla olevalle ns. lohkoketjuteknologialle (blockchain). Lohkoketjuteknologian rajoitteet ovat myös kannustaneet koodareita kehittämään sille vaihtoehtoja, kuten ns. suunnatut asykliset graafit (Directed Acyclic Graph eli DAG, sovelluksena mm. IOTA).

Yhteistä näille kaikille on se, että oikein toteutettuna nämä ns. luottamusteknologiat mahdollistavat luotettavan kirjanpidon ilman tarvetta yhdelle keskitetylle luotetulle kirjanpitäjälle. Sovelluskohteet eivät rajoitu vain rahaan, vaan kaikenlaisen arvokkaan tiedon - arvopaperirekistereistä terveysdataan ja käyttäjäarvosteluihin - säilyttämiseen.

Monet näistä teknologioista ovat erittäin kiinnostavia ja on lähes varmaa, että joistain niistä tulee suuria menestyksiä. Liki kaikkia näitä teknologioita yhdistää kuitenkin yksi, aivan liian vähän puhuttu tai edes tunnettu ongelma: yksityisyys.

Yksi lohkoketjujen ja muiden luottamusteknologioiden keskeisiä arvolupauksia on muuttamattomuus. Kerran lohkoketjuun tallennettua tietoa ei periaatteessa voi muuttaa tai poistaa, jos järjestelmä on suunniteltu ja hajautettu oikein. Puolestapuhujien mukaan tämä lisää avoimuutta ja varmennettavuutta, ja datan varmentaminen onkin luultavasti jatkossa yksi keskeisiä luottamusteknologioiden käyttökohteita. Valitettavasti muuttamattomuus on kuitenkin ristiriidassa yksityisyyden suojan ja ns. unohdetuksi tulemisen oikeuden kanssa.

EU:n alueella tulee vuoden 2018 aikana käyttöön uusi, vaikutuksiltaan mittava yksityisten tietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö (General Data Protection Regulations, GDPR). Uusissa säännöksissä painotetaan vahvasti ihmisten yksityisyyden suojaa ja oikeutta tulla unohdetuksi, ja asetetaan tiukkoja vaatimuksia kaikenlaisten henkilötietojen käsittelylle. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä kovinkaan selvää, miten uusia säännöksiä tullaan tarkkaan ottaen tulkitsemaan - oikeudellisia ennakkotapauksia ei juuri ole - mutta periaate on selvä: tietoja, joita voi käyttää ihmisten yksityiselämän selvittämiseen, on säilytettävä erityisen huolellisesti, ja tarpeen vaatiessa tiedot on kyettävä tuhoamaan. Tietojen salaus ei riitä, vaan tietoja on voitava hallita myös muuten.

Nämä vaatimukset ovat vaikeasti yhteensovitettavissa ns. avoimen lohkoketjun ideologian kanssa. Jos uusia säännöksiä tulkitaan esimerkiksi niin, että julkisuuteen ei saa päästää edes sellaisia tietoja, joista jonkin ihmisen henkilöllisyys voidaan päätellä yhdistämällä kyseiset tiedot johonkin toiseen tietokantaan, Bitcoinin ja muiden kryptovaluuttojen lohkoketjun hallussapito voi ainakin teoriassa olla itsessään laitonta EU-alueella. Lohkoketju nimittäin sisältää kaikkien käyttäjien kaikki transaktiotiedot, ja Bitcoinin tapauksessa vain pseudonyymisesti: jos käytetyt tilit kyetään yhdistämään johonkin henkilöön esimerkiksi vertaamalla käytön aikaleimoja johonkin toiseen tietokantaan, henkilön kaikki transaktiot voidaan jäljittää.

Ongelmat vain korostuvat, jos lohkoketjuun tallennetaan vahingossa tai tahallaan jotakuta loukkaavaa tai lakeja rikkovaa materiaalia. Oikeusistuimilla on valta määrätä tälläinen materiaali poistettavaksi verkosta. Koska materiaalia ei kuitenkaan voi poistaa lohkoketjusta, jää nähtäväksi, tullaanko pykäliä tulkitsemaan niin, että loukkaavaa tietoa sisältävän lohkoketjun hallussapito ja/tai ladattavaksi tarjoaminen ovat itsessään rikollisia tekoja. Kysymys ei ole vain teoreettinen: on hyvin tiedossa, että esimerkiksi Bitcoinin lohkoketjuun on tallennettu mm. linkkejä lapsipornosivustoille, ja Bitcoinin tekninen toteutus mahdollistaa vaikkapa lapsipornokuvien tallentamisen suoraan itse lohkoketjuun, joskin Bitcoinin korkea hinta tekee tiedostojen tallentamisesta nykyisin kallista.

 

Tätä dataa ei voi poistaa, eikä pääsyä siihen rajoittaa: kaikki Bitcoinin lohkoketjutietokannan koneelleen lataavat joutuvat lataamaan myös kaiken epäilyttävän tai laittoman materiaalin, mitä lohkoketjuun on tallennettu. (Selvyyden vuoksi sanottakoon, että Bitcoinin käyttäminen ei vaadi lohkoketjun lataamista omalle koneelle, eikä suurin osa Bitcoinin käyttäjistä näin myöskään tee. Bitcoinia "louhivat" käyttäjät ja sovelluksia kehittävät joutuvat lohkoketjun kuitenkin lataamaan.)

Yksityisyydensuojan ja unohdettavuuden ongelmaan ei ole nähtävissä helppoa ratkaisua. Jotkut kehittäjät, kuten konsulttiyhtiö Accenture, ovat esitelleet lohkoketjuteknologioita, jotka mahdollistavat tietojen valikoidun poistamisen "pääkäyttäjien" toimesta. Tietojen poistamisen tai muuttamisen mahdollisuus sotii kuitenkin lohkoketjuteknologian kenties tärkeintä arvolupausta, muuttamattomuutta, vastaan. Toinen mahdollinen vaihtoehto voisi olla kaiken lohkoketjuun tallennetun datan automaattinen tuhoaminen tietyn ajan kuluttua. Teknisesti tämä on mahdollista, mutta tällöin joudutaan tuhoamaan myös transaktioiden historia. On myös mahdollista rajoittaa lohkoketjuun tallennettavaa tietoa niin, että esimerkiksi vain transaktiotietoja on mahdollista tallentaa, mutta tällöin lohkoketjutietokannan käyttökohteet jäävät rajallisiksi. Uusia lohkoketju- ja luottamusteknologiasovelluksia kehittävien olisi kaikesta huolimatta syytä ottaa yksityisyydensuojavaatimukset vakavasti, sillä kerran käyttöönotetun sovelluksen muuttaminen jälkikäteen vaatimuksia vastaavaksi voi olla vaikeaa. Ajattelemattomuus nyt voi kostautua myöhemmin, erityisesti jos lohkoketjutekniikkaa käytetään liiketoimintaan: uusia säännöksiä rikkovat yritykset voidaan tuomita jopa 20 miljoonan euron sakkoihin.

 

Lopuksi

Yhteenvetona, Bitcoinin ja luottamusteknologioiden tämänhetkinen tilanne on kiinnostava, mutta epävarma. Teknologian leviäminen on saanut hallitukset reagoimaan ja vaatimaan kryptovaluuttoja tarjoavia tahoja toimimaan samoilla pelisäännöillä kuin esimerkiksi pankit on jo kauan velvoitettu toimimaan. Veronkiertoon, rahanpesuun ja kryptovaluuttojen käyttöön laittoman toiminnan rahoittamisessa tullaan jatkossa puuttumaan entistä tiukemmin ja tepsivämmillä työkaluilla. On aivan mahdollista, että ne kryptovaluutat ja niitä tarjoavat tahot, jotka näitä vaatimuksia eivät voi tai halua täyttää, tehdään käytännössä lainsuojattomiksi. Niiden käyttöä ei tietenkään voida kokonaan estää, mutta se ei ole edes tarkoituksena: missään oikeusvaltiossa ei tulla koskaan edes yrittämään lakien ja asetusten täytäntöönpanoa täysin aukottomasti, sillä yhteiskunnan toimivuuden kannalta riittää, kunhan porsaanreikien käyttö on hankalaa, epäsuosittua, ja riskialtista. Nämä tavoitteet on saavutettavissa suhteellisen yksinkertaisin toimin, esimerkiksi seuraamalla tarkemmin kryptovaluuttojen muuttamista reaaliomaisuudeksi. Ei ole mitään väliä, vaikka jokin kryptovaluutta pysyisi täysin anonyymina, jos Tulli ja verottaja kykenevät seuraamaan tarkasti, mitä sillä ostetaan. Toisin kuin kryptovaluutasta innostuneiden parissa usein kuvitellaan, valtiovalta ei ole hampaaton, eikä reaktioiden vähyys toistaiseksi johdu kyvyttömyydestä vaan siitä, että kryptovaluutat ovat toistaiseksi olleet valtioiden kannalta äärimmäisen marginaalinen ilmiö. Ennen äskettäistä kurssinousua, maailmassa oli yksittäisiä yhtiöitä jotka olivat arvokkaampia kuin kaikki kryptovaluutat yhteensä. Toisaalta, kryptovaluuttoihin kohdistetut toimenpiteet eivät myöskään johdu mistään pankkien salaliitoista, vaan yksinkertaisesti siitä, että teknologian avaamat porsaanreiät veronkierrolle ja rahanpesulle tullaan tukkimaan ennen pitkää, tavalla tai toisella.

Luottamusteknologioiden kokeilu muihin tarkoituksiin on myös lisääntymässä nopeasti. Hyvin suuri osa näistä kokeiluista päättynee tarkoituksettomina, kun sijoittajille ja suurelle yleisölle selviää, että kaikki mitä voisi olla teoriassa mahdollista tehdä lohkoketjuilla ei ole välttämättä järkevää tai tarpeellista. Hypekupla on kuitenkin vielä paisumassa, ja jotkut yritykset ovat moninkertaistaneet osakkeidensa arvon pelkästään ottamalla sanan "lohkoketju" (blockchain) osaksi nimeään. (Emme ole ensimmäisiä, jotka näkevät ilmiössä monenlaisia yhtäläisyyksiä 1990-luvun lopun IT-kuplaan.)

Kestävämpiä tuloksia saavuttavat kuitenkin todennäköisesti ne hankkeet, joissa pohditaan tarkasti, mitä käytännön hyötyä lohkoketjujen ja muiden luottamusteknologioiden mahdollistama hajautus tuo tavallisille käyttäjille. Intoilijoiden kaikukammion ulkopuolella varsin harvaa ihmistä edes kiinnostaa, montako välikättä tarvitaan hoitamaan vaikkapa maksuliikenne: useimpia kiinnostaa enemmän palvelun toimivuus ja helppokäyttöisyys, ei se, että palvelu poistaa tarpeen välikädelle, jonka olemassaoloa vastaavan perinteisen palvelun käyttäjät eivät ole suuremmin edes ajatelleet. Vastaavasti, luottamusteknologioilla on myös omat haittapuolensa, joista tällä hetkellä kenties suurimman epävarmuuden aiheuttaa tuleva yksityisyyslainsäädäntö.

Jatkamme Tekes-rahoitteisen ReCon-projektin puitteissa lohkoketjujen ja muiden luottamusteknologioiden ja niiden sovellusten kuten IOTA:n vaikutusten ja mahdollisuuksien selvittämistä vielä vuoden 2018 syyskuuhun saakka. Mikäli sinulla on jotain kysyttävää tai kommentoitavaa, tai haluaisit saada tutkimuksestamme lisätietoja tai kenties osallistua siihen, ota rohkeasti yhteyttä!

jmkorhonen@gmail.com

Twitter: luottamusteknologioihin erikoisesti keskittyvä tilini @BlockchainJanne, @jmkorhonen yleisemmin

]]>
24 http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248058-bitcoinin-ja-lohkoketjubisneksen-tilanne-221217#comments Bitcoin Lohkoketjut Luottamusteknologiat Teknologia Tutkimus Fri, 22 Dec 2017 10:00:45 +0000 Janne Korhonen http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248058-bitcoinin-ja-lohkoketjubisneksen-tilanne-221217
Tiede vie metsään ja kansa vikisee http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245045-tiede-vie-metsaan-ja-kansa-vikisee <p>Kun katselee YLE:n ajankohtaisohjelmia, ei voi välttyä ajatukselta, että ohjelmiin kutsutut asiantuntijat valitaan komppaamaan toimittajien vihervasemmistolaisia mielipiteitä. Pahaksi asian tekee se, että tiedemiehet yhä useammin esiintyvät avoimen puolueellisina tilanteissa, joissa olemassa olevan tiedon määrä pitäisi kannustaa varovaisuuteen.</p><p>Uppsalan Yliopisto julkaisi 27.9 <a href="http://www.uu.se/nyheter-press/pressmeddelanden/pressmeddelande-visning/?id=4018&amp;area=3,8&amp;typ=pm&amp;lang=sv" target="_blank"> lehdistötiedotteen</a> tutkija Annika Larsson huikeasta löydöstä, joka kerta heitolla ylitti kansainvälisen lehdistön uutiskynnyksen. Annika Larsson väitti löytäneensä viikinkien haudoista todisteita siitä, että viikingit olivat jopa muslimeja. Ruotsalainen <a href="https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/Ow1eA/ovantade-fyndet--vikingarna-akallade-allah-som-en-bon/promo" target="_blank">Aftonbladet</a> venytti asiaa niin pitkälle, että kertoi viikinkien mahdollisesti rukoilleen Allahin siunausta ennen taisteluja.</p><p>Sitten tuli ensimmäinen vastaisku kun The Indipendent kirjoitti <a href="http://www.independent.co.uk/news/world/europe/allah-viking-burial-fabrics-false-kufic-inscription-clothes-name-woven-myth-islam-uppsala-sweden-a8003881.html" target="_blank">&quot;Viking textile did not feature word &#39;Allah&#39;, expert says&quot;</a></p><p>Näin korttitalo hiljalleen romahti ja eräs <a href="https://ledarsidorna.se/2017/10/slow-culture-vikingabedrageriet-i-birka-case-closed/" target="_blank">ruotsalainen sivusto</a> avasi kansalle koko tieteellisen totuuden.</p><p>Lopuksi Uppsalan Yliopiston tutkija Annika Larson joutui konttaaman ristille ja tunnustamaan, että hänen väärennetyn tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ruotsalaisten ymmärrys islamia kohtaan.</p><p><strong><em>Siis kun islam ei miellytä keskivertohurria, niin sitten yliopistomaailmalla on velvollisuus väärentää tutkimustuloksia, jotta Ruotsin rahvas kääntyisi kohti Mekkaa.</em></strong></p><p>SVT (Ruotsin televisio) oli ensimmäisenä julkaisemassa feikkiuutisen. SVT:n <a href="https://www.svt.se/nyheter/sa-arbetar-vi-pa-svt-nyheter" target="_blank">omassa mainostekstissä </a>lukee: &quot;Meidän tulee toteuttaa sellaista uutisutotantoa, jonka kansa kokee luotettavaksi.&quot;</p><p>Koska Suomi tunnustaa seuraavansa Ruotsin esimerkkiä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun katselee YLE:n ajankohtaisohjelmia, ei voi välttyä ajatukselta, että ohjelmiin kutsutut asiantuntijat valitaan komppaamaan toimittajien vihervasemmistolaisia mielipiteitä. Pahaksi asian tekee se, että tiedemiehet yhä useammin esiintyvät avoimen puolueellisina tilanteissa, joissa olemassa olevan tiedon määrä pitäisi kannustaa varovaisuuteen.

Uppsalan Yliopisto julkaisi 27.9 lehdistötiedotteen tutkija Annika Larsson huikeasta löydöstä, joka kerta heitolla ylitti kansainvälisen lehdistön uutiskynnyksen. Annika Larsson väitti löytäneensä viikinkien haudoista todisteita siitä, että viikingit olivat jopa muslimeja. Ruotsalainen Aftonbladet venytti asiaa niin pitkälle, että kertoi viikinkien mahdollisesti rukoilleen Allahin siunausta ennen taisteluja.

Sitten tuli ensimmäinen vastaisku kun The Indipendent kirjoitti "Viking textile did not feature word 'Allah', expert says"

Näin korttitalo hiljalleen romahti ja eräs ruotsalainen sivusto avasi kansalle koko tieteellisen totuuden.

Lopuksi Uppsalan Yliopiston tutkija Annika Larson joutui konttaaman ristille ja tunnustamaan, että hänen väärennetyn tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ruotsalaisten ymmärrys islamia kohtaan.

Siis kun islam ei miellytä keskivertohurria, niin sitten yliopistomaailmalla on velvollisuus väärentää tutkimustuloksia, jotta Ruotsin rahvas kääntyisi kohti Mekkaa.

SVT (Ruotsin televisio) oli ensimmäisenä julkaisemassa feikkiuutisen. SVT:n omassa mainostekstissä lukee: "Meidän tulee toteuttaa sellaista uutisutotantoa, jonka kansa kokee luotettavaksi."

Koska Suomi tunnustaa seuraavansa Ruotsin esimerkkiä?

]]>
20 http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245045-tiede-vie-metsaan-ja-kansa-vikisee#comments Tiede Tutkimus Thu, 26 Oct 2017 09:34:13 +0000 Kaj Granlund http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245045-tiede-vie-metsaan-ja-kansa-vikisee